keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Miekkataistelua ja suuria tunteita

Eilen kävin ystäväni Tuulin kanssa katsomassa uuden Star Warsin ja pidin todella paljon! Arvostan kovasti kaikkia, jotka eivät ole spoilanneet juonta, joten en aio tehdä sitä myöskään. Totean vain, että yksi lempihahmoistani R2D2 pelasti taas päivän, aika tyyppi! :)

Kuvan otti @torsola83


Sen sijaan, että kirjoittaisin tähän nyt kovasti kierteleviä juttuja Force Awakens -elokuvasta, ajattelin muistella vähän minun ja tämän loistavan elokuvasaagan yhteistä taivalta.

Koko homma alkoi kun yläasteella Pirkko Salon äidinkielen tunnilla syystä tai toisesta katsoimme Imperiumin vastaiskua, joka jäi kesken oppitunnin päättyessä. Jäin suureen täpinään, että miten tämä nyt tästä jatkuu?!?!?! Sain lainattua serkuiltani koko trilogian VHS-pakettina jotta pääsin katsomaan Imperiumin vastaiskun loppuun, ja tämän jälkeen muistaakseni katsoin osan nro 4 ja sitten lopulta osan numero 6. Siitä se sitten alkoi, tämä meidän suhde. Elokuvat on katsottu läpi niin monta kertaa, etten muista lukuja, ja joka kerta nautin suunnattomasti.

Abivuonna oli Tennispalatsin taidemuseossa Star Wars -näyttely, jonne meidän oli Tuulin kanssa myös pakko päästä. Aikamoista oli nähdä Yoda -nukke vitriinissä ja monta muuta hulppeaa asiaa alkuperäisestä trilogiasta.

Olohuoneen seinällä Disneyworldin tuliainen.
2000 -luvun alkupuolella kävin myös elokuvissa katsomassa kaikki osat 1-3. Moniin muihin faneihin erotuksena pidin myös niistä. Minusta ne toimivat oikein oivana taustojen avaajana osiin 4-6. Muistaakseni yksi leffaseuralaisistani halusi tulla katsomaan kanssani osaa kaksi, koska pääosassa oli silloin söpöksi koettu Hayden Christensen. Jokainen osa oli toistaan parempi, ja sitten kolmososan jälkeen olikin pakko katsoa jälleen osat 4-6. Jossain vaiheessa Lucas editoi Christensenin kuutososan päätöskohtaukseen mukaan, eipä minua sekään haitannut.

Muistan myös kerran ollessani hiihtolomaleirillä isosena Riuttarannassa tehneeni seuraavaa: oli vuoroni herätellä  leiriläisiä ja yllätinkin porukat saapumalla aamupalalla Padme Amidalaksi meikattuna ja pukeutuneena. Tästä ei valitettavasti taida olla kuvamateriaalia, mutta ehkä vielä joskus sen voisi toteuttaa uusiksi. :)

90 -luvun loppupuolella luin myös useita Jedin paluun -elokuvan jälkeen sijoittuvaan Tähtien sota -kirjoja. Niistä en kovasti enää muista, mutta jännä olisi tutkailla, että mitä kaikkea niistä onkaan nipistetty näihin uusiin elokuviin jos mitään..

Tänä jouluna väsättiin leffaa odotellessa SW-lumihiutaleita..



Seuraavia osia odotellessa, eli vuoden päästä viimeistään leffaan uudestaan ;)

anuenkeli kuittaa.


torstai 12. marraskuuta 2015

Halloween juhliin avuiksi

Hei taas!

Kaksi viikkoa sitten synttäreitäni Halloween -teemalla ja tässä nyt siihen liittyen hiukan vinkkejä :)

1. Ruoka

Tärkein asia juhlissa on hyvä ruoka. Tällaisia väsättiin tällä kertaa.

  • Muumiojalopenot: http://www.soppa365.fi/resepti/53521/jalapeno-muumiot/
  • Raadeltu kakku
    • sokerikakkupohja: http://www.kinuskikissa.fi/vinkkeja/
    • täyte: http://www.kinuskikissa.fi/vadelma-vaniljatayte/
    • koristeluohje: http://www.soppa365.fi/2015/10/halloweenin-hirveimmat-herkut-raadeltu-kakku-katkaistu-kasi-ja-kolme-muuta-kammottavaa-naposteltavaa/ (sivun alareuna)
  • Gluteeniton halloweendonitsi: http://www.tekila.fi/blog/2015/10/29/halloween-muffinssit/
    • Itse ostin kiireen vuoksi valmismuffinseja ja koristelin ohjeen mukaisesti 
  •  Feta-pastasalaatti: http://www.maku.fi/reseptit/feta-pastasalaatti
    • pasta värjätty sinisellä ja vihreällä elintarvikevärillä
    • gluteenittomalle riisiversio
  • Homeiset patongit: http://riista.vuodatus.net/lue/2009/11/herkkuja
    • Mustaa elintarvikeväriä en löytänyt lähiPrismasta, joten käytin vihreää ja sinistä. Toimi myös hyvin. 
    • Gluteenittomalle ostin jälleen valmissämpylöitä joihin käytin myös vesi-elintarvikeväriä
  • Kummitusmarenkeja: http://www.k-ruoka.fi/reseptit/kummitusmarengit/
  • Lisäksi tarjolla oli suklaakonvehteja (joulurasiat saapuneet kauppoihin), ruissipsejä ja sulatejuustoja, sekä gluteenittomana naposteltavana Cheeseballs- herkkuja. 

Juhlaväkeä ja ruokapöydän antimia

Naposteltavia ja muumiojalopenot

Raadeltu kakku
Kummitusmarengit

2. Koristelu

Pääasiassa koristelin Buttericksista ostettujen koristeiden avulla. Lisäksi hain töistä joskus askarrellun hautakiven (kanaverkosta pohjamuotti ja siihen päälle paperia, joka maalataan; jos on aikaa päällystä paperimassalla ja maalaa- > on kestävämpi) ja lakanasta tehdyn kummituksen (pään sisälle ilmapallo), jonka kiinnitin lamppuun. Lisäksi silkkipaperista leikkelin kurpitsan naamoja ikkunaan, lepakoita roikkumaan lampusta, sekä jätesäkeistä roikkuvia hapsuja oviaukkoon. Koristekurpitsat sopivat luonnollisesti myös Halloweenin tunnelmaan.

Tässä kuvia sälästä :)




Parveketunnelmaa


3. Musiikki

Koostin eri nettisivujen listojen pohjalta soittolistan Halloweeniin sopivasta musiikista. Saa käyttää: https://www.youtube.com/playlist?list=PLwLavoLNOMPVX5l4RHqp1E0SgeNoEtHJo

4. Muu oheisohjelma

Askartelin Halloween -kehyksen, jonka avulla vieraat pystyivät ottamaan itsestään teemavalokuvia ja niitä mukavasti jaettiinkin somessa.

Halloween-Minion


Rakensin kauhuhuoneen, jossa oli seinillä tietokilpailukysymyksiä. Seassa oli netistä tulostamiani ällöttäviä kuvia, ja vieraitten piti osallistuakseen mennä huoneeseen ja taskulampun kanssa etsiä kysymykset seiniltä. Taustalla soi joskus Buttericksistä ostamani kauhucd (http://www.buttericks.fi/cd-kummitustalon-aanet.html) jossa tuuli ulvoi ja oli muutakin efektiä. Rekvisiittana muutoin oli hautakivi, jonka edessä sähköinen hautakynttilä ja syksyn lehtiä.


Tietokilpailukysymykset: 




Mitkä siirtolaiset toivat halloween - perinteen Yhdysvaltoihin?
a) Italialaiset
b) Irlantilaiset
c) Intiaanit
d) Islantilaiset

Mistä halloween - juhlan nimi johtaa juurensa?
a) Hall & wine
b) Hallows with tea
c) Hall of love
d) All hallows´ eve

Mikä on kurpitsalyhtyyn liittyvän veijarin nimi kansantarun mukaan?
a) Jaska
b) Jack
c) Mike
d) Michael

Kurpitsa on…
a. kasvis
b. hedelmä
c. juures

Suomessa halloweenia vastaavan sadonkorjuujuhlan nimi oli…
a. Kekri
b. Kakru
c. Okra
d. Siitus

Mitä nimi Dracula tarkoittaa?
a. Paholaisen poika
b. Kulmahampainen hirviö
c. Se-kalpea-joka-osaa-lentää

Kuinka monta ihmistä hirtettiin Salemin noitavainoissa?
a. 16
b. 17
c. 18
d. 19

Mitä halloweenin tunnusvärit musta ja oranssi edustavat? (1p/oikea tieto)
v: sadonkorjuu ja kuolema

 
Miksi halloweenina käytetään naamioita?
a. jotta kasvot ovat suojassa mikäli kuolema hyökkää kimppuun
b. jotta kuolleet eivät tunnista eläviä
c. jotta kuolema ei näkisi onnellisia ihmisiä
d. jotta kuolema ei koskisi kasvoihin

Miksi kutsutaan halloweenin pelkoa?
a. Samhainophobia
b. Hallophopbia
c. Triskaphobia
d. Hellenologophobia

Yleisön pyynnöstä otettiin myös ryhmäkuva, jonka julkaisin Facessa.


Olin varautunut myös susipeliin (englanniksi ohjeet: http://fish79324.blogspot.fi/2013/08/tabletop-game-werewolves-of-millers.html, kortit olen ostanut lautapeli.fi:stä) ja perinteiseen "ongi omena suulla vesiämpäristä" -skabaan, mutta tietovisa ja musa riittivät tällä kertaa.

Eiköhän näillä eväillä ensi vuonna joku järkkää omat bileet, jos haluaa :)

enkeli kuittaa.



maanantai 2. marraskuuta 2015

Olen taas hömelö

Hiukan hävettää ehkä taas seuraava teksti jo valmiiksi, mutta mitäpäs sitä itselleen voi :D

Jäin hyvinkin nopeasti koukkuun lyhytikäiseksi jääneeseen televisiosarjaan Emily Owens, josta tuli eilen Suomen televisiossa viimeinen ja 13. osa, jossa saatiin kuin saatiinkin eräänlainen conclusion siinä olleeseen rakkaustarinaan.

Katselin sitä eilen illalla sohvalla halloweenbileiden jälkimainingeissa ja hämmennyin siitä, miten ovenavaus loppukohtauksessa ja minun liputtama kolmiodraaman mies ja sarjan loppuminen erittäin kuumaan suudelmaan sai aikaiseksi aikamoisen onnellisuuden tunteen, johon vielä aamullakin heräsin. Hiukkasen naurattaa, että fiktiivisen ihmisen onnellinen loppu sai itselle niin voimakkaat reaktiot, että vatsanpohjasta otti. Niin paljon aiheutti reaktiota, että tänään oli työmatkalla pakko katsoa jakso uudestaan ja hymyillä lisää.

Muistan vastaavaa käyneen kohdallani kahdesti: alakouluikäisenä katsellessani silloista lempisarjaani Kauniita ja Rohkeita, ja suosikkimieheni Ridge kosi näytöslavalla suosikkinaistani Tayloria vastoin odotuksia. Toisen kerran kun katsoin työmatkalla yöllä hotellissa läppäriltä One Tree Hillin jaksoa, jossa lempipariskuntani mies Lucas keksi vihdoin että Peyton oli hänelle se oikea kun he voittivat lukiolaiskoripallon aluemestaruuden tms.

Fiktiivisten pariskuntien puolesta liputtaminen ja heidän onnellisuudestaan iloitseminen on aika hassu ilmiö, jos vakavasti otetaan. Liekö joku tutkija pohdiskellut syitä tähän ilmiöön?

Onko kyseessä romantiikkariippuvainen asia, vai liittyykö tämä siihen, että saattaisi oman elämän kokemuksia vertailla fiktioon?

Itse järkeilin asiaa, että kaikissa näissä tilanteissa suosikkinaiseni on ollut altavastaajana ja tämä syntynyt tilanne on ollut yllätyksellinen, joskin toivottu. Peilaanko itseeni ja aikaisempiin elämän vaiheisiini?

En osaa sanoa, eikä tässä kirjoituksessa ollut mitään järkeäkään, mutta pakkohan tämä oli nyt julkaista kun vuorokauden verran on hymyilyttänyt. Ehkä tässä on vielä bileväsymystä.

Tähän päätteeksi vielä kyseinen kohtaus gif-animaationa, ei pahaa silmänruokaa ;)





enkeli kuittaa.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Maailman tylsin aihe: Päihdekulttuuri Suomessa, miksi on pakko juoda?



Nykyisten työtehtävieni kautta olen ollut moooonissa tapaamisissa liittyen päihdekasvatukseen. Viimeksi olin valtakunnallisilla Päihdepäivillä Helsingissä. 

Kuulostaa tylsältä, tiedän. 

Päihdepäivillä oli puheenvuoro liittyen 100 päivää ilman viinaa -televisio-ohjelmaan, joka pyöri alkuvuodesta Ylen kanavilla. Olin kyseisen ohjelman ohittanut hartioita kohottamalla, mutta koska tämä oli loppuseminaarin osa, olin pakotettu kuuntelemaan. Onneksi. 

Ohjelman tuottanut Liisa Akimof kertoili taustoja ohjelmalle.Lainaan Liisan kirjoitelmaa Ylen nettisivuilta



100 päivää ilman viinaa- ja Korkki kiinni -sarjat syntyivät havainnosta, että valtaosa suomalaisista juo alkoholia, mutta aiheen käsittely on mediassa kummallista. Toisaalta kauhistellaan alkoholinkäytön ja mainonnan rajoituksia ja holhousta, toisaalta rapajuoppoja ja alkoholin kansanterveydelle ja -taloudelle aiheuttamia menetyksiä.

Alkoholista on tullut osa melkein kaikkien suomalaisten elämäntapaa. Asiantuntevat viinivalinnat päivällispöydässä kuuluvat mielikuvaan aikuisesta laatuelämästä. Alkoholinkäyttö on siirtynyt ravintoloista koteihin ja samalla yksityistynyt. Moni tissuttelee työpäivän päätteeksi ja viikonlopun ratoksi olutta tai viiniä. Alkoholi rentouttaa ja tuottaa hyvänolon tunteen, johon aivot ehdollistuvat.
Katsomme tarkkaan, mitä suuhun pistämme, ja yritämme kuntoilla, sillä työelämä tuntuu vaativan maratoonarin sitkeyttä. Miksei juominen ole yhtä lailla hyvinvointikeskustelussa?

100 päivää ilman viinaa ja Korkki kiinni -sarjoissa halusimme tutkia kulttuurisesti ja tarinallisesti, mitä tapahtuu, jos lopettaa alkoholinkäytön suhteellisen pitkäksi aikaa. Mitä tipattomuudesta seuraa mielenterveydelle, ajankäytölle, fysiikalle ja sosiaalisille suhteille? Ajatuksemme oli, että myös kohtuukäyttäjä voisi kokeilla elämää ilman alkoholia.

Kohtuukäyttäjä ei saa olla juomatta viinaa. Tämä on kulttuurisen kokeen kärjistetty johtopäätös. 100 päivää ilman viinaa -haasteen kisailijat Arto Nyberg, Maria Jungner, Samae Koskinen ja Matti Nykänen ovat saaneet osanottavia kommentteja tyyliin ”En tiennytkään, että sinulla on alkoholiongelma”.

Moni on esittänyt, että alkoholista pidättäytyminen on kohtuukäyttäjälle aivan turhaa ja tarpeetonta. Lausumilla vahvistetaan käsitystä omasta normaaliudesta, jota toisen kohtuukäyttäjän tipattomuus kyseenalaistaa. On helpompi tuntea itsensä normaaliksi ja tavanomaiseksi alkoholinkäyttäjäksi, jos toinen samanlaiselta vaikuttava jatkaa juomistaan eikä edes kokeile mitään muuta. Jos et ole joukossamme, olet meitä vastaan. ”Vain säälittävät alkoholistit tarvitsevat tipattomia, meidän tissuttelumme on laadukasta kohtuukäyttöä.”

En todellakaan ole absolutisti, mutta olen aloittanut alkoholin juomisen vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Olen myös Nummelassa ja Lohjalla asuessani ollut usein se kuski, jonka kyydillä pääsee baariin ja pois. Olen kuitenkin ollut myös se, joka on ollut eniten tanssilattialla, jutellut monien uusien ihmisten kanssa ja pitänyt hauskaa. 

Nykyään käytän alkoholia harvoin, vain juhlatilanteissa. Säbäkauden ulkopuolella (eli kesällä) enemmän, kun juhlanaiheita tuntuu olevan useimmin. Övereitäkin sattuu yhä välillä (shottien nauttiminen on taitolaji), mutta useimmiten humalatila on sitä mukavaa humalaa. Usein myös baari-ilta päättyy hyvissä ajoin ennen pilkkua, kun ei vaan enää jaksa. Krapulasta en sentään vieläkään varsinaisesti kärsi, väsymys toki nykyään painaa enemmän seuraavana päivänä, kun joskus aiemmin.  

Teini-iästä lähtien olen myös ollut se, joka huolehtii humalaisimmista. Olen yhä se, joka tarjoilee vettä muille, herättelee pöydässä nukkuvia ja joskus jopa huolehtii taksiin vaikka itse jäisin vielä yökerhoon. Viime talvena huolehdin myös perässäni bussille kävelleestä tuntemattomasta naishenkilöstä (en sentään jäänyt samalla bussipysäkillä pois). Olen myös itse ollut avun vastaanottaja, en kiellä sitä. :)

En juo viiniä/lonkeroa/siideriä vain huvin vuoksi ja tissutellen, pidän enemmän virvoitusjuomista esim. saunajuomana. Nautin alkoholistani 95 % silloin, kun tavoitteena on humaltua edes jonkin verran. En kuitenkaan muista, milloin olisin viimeksi ollut yökerhossa juomatta yhtään alkoholia, edes hyvässä seurassa. Terassilla sentään olin viime kesänä limulinjalla ainakin kerran. 

Miksi siis nykyään juhliin mennessä oletusarvona on, että otan viinipullon mukaan ja humallun, kun ennen pystyin pitämään oikeasti kivaa ilman humalaa? Ainoastaan sellaisina kertoina, kun on esim. säbäottelu tai töitä seuraavana päivänä, tyydyn alkoholittomiin juomiin. 

Pohdin myös yleisesti, että miksi tuntuu hankalalta mennä juhliin ilman alkoholijuomia ”jos ei huvita juoda”? Miksi alkoholittomuus ilman mitään syytä aiheuttaa yleisesti muissa kysymysmerkkejä? Miksi alkoholittomuus ei voi olla vain valinta, ja miksi sitä pitää edes perustella muille?  

Miksi toimin sen mukaan, että alkoholin juominen olisi normaali osa sosiaalista toimintaa nähdessäni kavereitani (kesä)viikonloppuisin? Eivät kaikki ajattele niin, edes omassa kaveripiirissäni. Yritän olla itsekin ajattelematta jatkossa ja toimia sen mukaan silloin kun siltä tuntuu.

Loppuun vielä ajatuksena, että miksi alkoholissa mokailu ei ole enemmän tuomittua kuin mitä se on? Seuraavan päivänä ennemmin naureskellaan sille mitä humalainen törttöili, kun kehotettaisiin miettimään teon järkevyyttä. Paitsi jos henkilö esimerkiksi ajaa autoa humalassa, silloin tuomitaan. Missä menee raja?

Suomen päihdekulttuurin kehittymisestä kautta aikain voisi kirjoittaa omankin tekstinsä, mutta kiinnostuneet voivat perehtyä tähän diasarjaan.

Josko jokainen ihan vähän pohtisi omaa suhdettaan alkoholiin ja miettisi tarvitseeko se fiilailua. Jos ei, niin mikäpä siinä. Mutta annetaan kaikkien tehdä itse omat ratkaisunsa ja kunnioitetaan sitä, eikös vaan? :)

anuenkeli.




keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Mitäpä sitä salaamaan.

Viime viikon torstaina olimme viettämässä tyttöjen iltaa Finnkinon Tennispalatsin salissa nro 2, kun Euroopan ensi-iltansa sai Backstreet Boys Movie. Lähetys tuli joka puolelle Eurooppaa satelliitin välityksellä Lontoosta ja elokuvan jälkeen olisi luvassa Bäkkäreiden lyhyehkö livekeikka. Kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä satelliittiongelmien takia, mutta eipä siinäkään mitään, kun uusintaesitys on jo ensi viikolla ;)

Hiltsu, Enkeli ja Torsola täpinöissä ennen elokuvaelämyksen alkua.
Satelliittiongelmien aikana sentään saatiin nauttia pysäytyskuvasta :D
Olen joskus aiemminkin kirjoitellut musiikin vaikutuksesta elämään posiitivisena elementtinä. Jälleen voin vain ihmetellä, miten voimaannuttavaa se voi olla. Jo kävellessämme sisään leffateatterin saliin, ympärillä soivat vanhat BSB-hitit saivat hymyilemään ja unohtamaan mahdolliset muut päässä pyörineet asiat. Lähes huomaamatta sitä alkoi hyräilemään melodian mukana ja lauleskelemaan hiljaa tuttuja sanoja. Esityksen jälkeen olo oli, kuten todettua: voimaantunut!

Dokumenttielokuvassa näytettiin paljon pätkiä kultaiselta 1990 -luvulta, jolloin bändin ura kävi hurjimmillaan. Oli hämmentävää, miten iloinen asia oli tunnistaa joku televisio-ohjelmapätkä sellaiseksi, jonka oli joskus VHS-kasetille nauhoittanut MTV:ltä ja katsellut sitä. Myös pätkät vanhoista musavideoista saivat nostalgiselle tuulelle: ehkä järjestänkin seuraavaksi BSB -teemaiset bileet, jossa yhtenä ohjelmanumerona on vanhojen musavideoiden fiilistely esim. youtubesta. ;)

Itselleni voimakkaimmat tunteet koko Bäkkäreiden tuotannosta saa aikaiseksi heidän kolma albuminsa Millenium. Vielä edelleen se on yksi kuunnelluimmista levyistäni, kun cd-levyä kuuntelen. Muistan tilanteen viime keväältä, jolloin olin todella ärtynyt. Laitoin levyn soimaan makuuhuoneen mankassa hyvin lujalla volyymilla ja pesin siinä samalla parvekkeen ikkunat. Eipä ollut ärtyisä olo enää sen jälkeen!

www.backstreetboys.com

Millenium -albumia on kuunneltu aikoina, jolloin käytiin voimakkaimpia tunnekuohuja, eli teini-iässä, varhaisessa aikuisiässä, ja jopa vielä päälle parikymppisenä. Sen biisit sanoineen ja melodioineen ovat auttaneet suurissa sydänsuruissa, ärsytyksissä kuin bilelämmittelyissä. Se ei tuo erikseen mieleen muistikuvia tilanteista, mutta koettuja tunteita kylläkin. Se saa hymyilemään, kaihostelemaan: ennenkaikkea tuntemaan asioita. 

Mielestäni siis aika täydellinen levy. Juuri sopiva minulle. Yhä tänäänkin. 

En koe olevani erityinen BSB-fani. En tiedä jäsenten toisia nimiä, syntymäaikoja tai -paikkoja, vaimojen tai lasten nimiä. Minä vaan pidän kovasti siitä, minkälaisia tunteita heidän musiikkinsa saa minussa aikaiseksi. Ja se on jo syy kuunnella tätäkin "kaupallista popmusiikkikuraa".

Jokainen tarvitsee voimaannuttavia kokemuksia elämäänsä. Löytäkööt jokainen sen oman juttunsa. Tämä on yksi sellaisista minulle. 

-anuenkeli.