tiistai 25. syyskuuta 2007

Ajatukseen ihastuminen.

Mun on pitäny tästä aiheesta kirjoittaa jo viikkoja sitten, mutta se on vaan jäänyt. Nyt kun mulla on tässä hetki aikaa sähköpostien purun ja lounaan (ja lounaan jälkeisen aherruksen) välillä, aattelin päästää kirjoittajalahjani valloilleen hetkeksi.

Tämän vuoden aikana olen monta kertaa pohtinut sitä, minkä takia ihmiset ihastuvat niin helposti ajatukseen. Tarkoitan sitä, että minkä takia ajatuksissa pyörii lähes tuntematon ihminen, jonka vieressä olet ehkä nukkunut tai jonka kanssa olet jutellut pitkään tai lähetellyt vaikka viestejä kuukausikaupalla näkemättä livenä? Tämä ihminen, jota et edes tunne, pyörii jostain tuntemattomasta syystä ajatuksissasi, vaikket häntä edes näkisi tai häneen pitäisi yhteyttä ja sitten havaitsetkin, että ajatuskin hänestä saa vatsan kipristelemään mukavasti, hymyn syttyvän ja poskien punehtuvan. Etkä edelleenkään ole siis nähnyt häntä, hän elää vain ajatuksissasi.

Muistelet jotain hänen sanomaansa tai tekoaan, naurahdat. Ja yhtäkkiä tajuat, että olet ihastunut. Ihastunut pelkkään muistikuvaan jostakin. Ja tähän muistikuvan aiheuttajaan et ole siis tutustunut yhtään lisää, muuta kuin ajatuksissasi.

Sitä kehittää ajatuksissaan toiselle sellaisia luonteenpiirteitä ja arvoja, joita hänellä ei välttämättä ole, toivoisit vain asian olevan niin.

Ja sitten kun käy ilmi syystä tai toisesta, että parisuhde, omakotitalon rakentaminen ja koiran hankkiminen, jotka olet päässäsi rakentanut, eivät onnistukaan, kun muistikuvan aiheuttaja onkin tehnyt jotain sinusta riippumatonta, tuntuu se siltä, kuin sinut olisi hurjasti petetty, vaikka oletkin vain ihastunut ajatukseen, muistikuvaan ihmisestä, joka ei välttämättä ole lähelläkään totuutta.

Olemme me ihmiset, ainakin me naiset, aika höpsöjä, kun tällä lailla lankeamme. Voisi sitä edes ihastua oikeaan ihmiseen. Tai sitten ihastua sellaiseen, johon ei ole mitään oikeita mahdollisuuksia. Siksi mä olenkin menossa naimisiin Chad Michael Murrayn tai Andreas Thorkildsenin kanssa.. ;)










enkeli kuittaa.

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Kausi potkaistu käyntiin..

Sekä pelaamisen että huvittelun puolesta :D

Viime lauantaina oli saunailta, josta otettiin paljon kuvia. Niistä parhaimmisto löytyy täältä. Jos haluaa kaikki saada, voi niitä pyydellä zip-muodossa meitsiltä.

Saunaillassa käytiin paljon keskusteluita yömyöhään. En sitten oikeasti tiedä, kuinka paljon asiat ovat värittyneet ajan myötä, mutta ikävä fiilis niistä jäi. En niistä viitsi tähän avautua, kun asioita on puitu jo mm. Keisariforumilla naisten omissa osioissa. Toivon, että tämä nyt kuitenkin jää tähän, jotta saataisiin kerrankin kiva ja leppoisa kausi. On tässä pari vuotta ollut kaikenlaisia painaumia väleissä syystä ja toisesta. Toivon, että nyt tilanne nollautuisi, mutta siihen kyllä tarvitaan valmentajamme Kärpän apua ja sen takia mun pitääkin ehkä huomenna matkustaa Lohjalle ja käydä keskusteluja hänen kanssaan.

En tiiä. Jotenkin ihmisten väliset suhteet on ainakin naisilla jotenkin pirun vaikeita. En itsekään ole mikään puhdas pulmunen, mutta pakko mun on ihmetellä sitä, miten naisilla on niin vaikeaa tuo suoraan puhuminen, että on pakko hoitaa asiat supattamalla selän takana. Isot asiat pitäisi ainakin tajuta hoitaa suoraan ja avoimesti, koska muuten tulee niitä räjähdyksiä, jotka ei oo olleskaan kivoja. Miehillä tällaiset asiat ei oo niin kieroja ollenkaan. Tai sit mä vaan tunnen priimatapauksia, jotka haluaa hoitaa asiat selkeästi pois päiväjärjestyksestä välillä aika radikaaleillakin keinoilla.

Noh, elämä helpottuu askel askeleelta meillä jokaisella. :)

Olin eilen elämäni ensimmäisellä espanjan tunnilla ja oon ihan fiilareissa siitä. On tosi kivaa pitkästä aikaa opiskella jotain uutta ja mielenkiintoista. Ihan eri asia kun lukiossa ruotsin ja saksan tunneilla, jossa motivaatio oli ihan täysin hukassa. Ehkä niitäkin sitten petraa paremmalla menestyksellä nyt isompana. Mut nyt ekana kyl tää espanja, se on niin kivvaa.. :)

Nyt jatkan taas töitä, jotta pääsen ajoissa pois. On tuntikertymät taas toistakymmentä tuntia plussalla, että lyhyempää päivää on pakko tehdä, että ne ei ihan karkaa taivaisiin..

enkeli kuittaa.

perjantai 7. syyskuuta 2007

Pari sanaa minusta

Tästä tulee uusi julkinen blogini. Pari blogia mulla onkin jo olemassa, mutta niissä olevat ajatukset ja mietteet ovat niin henkilökohtaisia, että en halua mainostaa niitä koko maailmalle. Tämän blogin on sen sijaan tarkoitus olla se "julkinen" päiväkirjani: paikka, jossa pohdin maailman menoa ja ehkä joskus (tai hiukan useimminkin) analysoin itseäni ja tekemisiäni.

Mä olen töissä Suomen Lukiolaisten Liitossa oppilaskuntasihteerinä. Olen ollut jo kohta kaksi vuotta ja vielä olisi hiukan yli vuosi jäljellä. Mun tehtäviin kuuluu monenlaisten tapahtumien järjestäminen ja muu näperrys.

Pelaan salibandya. Ja puhallan. Ja elän salibandypallon katselemisella. Mun elämän isoin asia tällä hetkellä on seura, jota puheenjohdan: Pallokeisarit. Meillä on kolme joukkuetta, joiden pelaajista suurin osa on mun parhaita kavereita. Luulen lisäksi, että salibandyn parista löydän joskus sen elämäni suuren rakkauden. Pallokeisareista se ei kyllä löydy, ne ihmiset ovat ihan liian tärkeitä mulle jo tällaisenaankin.

Jos mietitään asiaa, jossa mä olen oikeasti hyvä, on se kirjoittaminen. Siksi mä haluan nyt vihdoin pitkän ajan jälkeen tuoda mun taitoa julkisesti esille tän blogin kautta. Julkaisen täällä pohdintojen lisäksi aina välillä myös kirjoittamiani tarinoita.

Nyt kuitenkin, näin perjantai-illan kunniaksi, ajattelin mennä nukkumaan. Unettaa paljon.

Palailen myöhemmin paremmalla onnella,
enkeli kuittaa.