Syistä olla iloinen

Ääh. Koska elämä on perusarkea: säbää ja töitä, meinaa pikkuasioista iloitseminen jäädä kokonaan unholaan näin julkisesti. Koska on kylmä ja harmaata, niin tästä tulee sellainen iloisuusposti, eli syitä, miksi voi nyt olla iloinen. :))

1. Viestinnän opintojen peruskokonaisuuden viimeisen kurssin suoritusmerkki tuli: numeroksi 4/5 ja sillä istumalta tuli sitten viestinnän perusopinnot suoritettua. Hyvä minä! -> Palkkioksi voin mennä tänään Lautapelit.fi - liikkeeseen ja ostaa meitin Carcassoneen uuden lisäosan. :)

2. Viestinnän aineopintojen eka kurssi on alkanut. Vaikka nyt onkin ihan hirmusti verkkoluentoja, enkä tajunnu ekan luennon kalvoista mitään, niin eiköhän se tästä aukene ja saan tänäkin vuonna tehtyä sen min 20op yliopisto-opintoja avoimessa :)

3. Pepi-hauveli täytti yhden vuoden viime viikolla ja se tulee nyt pe kylään äitin ja iskän (ja mummin ja papan kanssa). Puput ei tykkää, mutta mulla on jo hulivilikoiraa iksu :)

4. Mää täytän tällä viikolla vuosia, ja vaikka se ei välttämättä olekaan iloinen asia, niin parhaista parhaimpia kamuja on tulossa juhlimaan la (ja ne, joille ei kutsua vielä ole tullut, niin tervetuloa mukaan. On pitänyt vähän säännöstellä, kun ei meitin kaksioon montaa kymmentä ihmistä mahdu..). Luvassa uusia kakkukokeiluja, nachoja, viiniä ja eriomaista seuraa ja toivottavasti tanssia :)

5. Viime viikolla käytin hirmusti aikaa kodin siivoukseen, kun Topi oli kutsumassa kavereitaan lauantaina (Topi siivosi toki myös) ja sen takia tällä viikolla ei tarvitse siivota niin kovasti ennen bileitä :)

6. Pallokeisareien naisten joukkue ei ole tällä sarjakaudella hävinnyt vielä kertaakaan, ja taistelu siitä jatkuu jälleen ensi viikon lauantaina!

Näillä pääsee alkuun!
Ihania pimeneviä syysiltoja kynttilän valon äärellä kaikille ihanuuksille!

-anuenkeli.

Tekosyitä, itsetuntoa ja kokkailua

Taas pari viikkoa hurahti kirjoittamatta, mutta on hyviä syitä sille :D

1. Teen avoimessa yliopistossa viestinnän opintoja ja oli perusopintojen vikan esseen dl ja sitten piti vielä kommentoida muiden esseitä. Siihen meni pari iltaa.

2. Kollegani oli sairaslomalla 2,5 viikkoa, joten me kaksi terveiden kirjoissa olevaa teimme hänenkin työnsä; kiirettä riitti. Siinä vaiheessa kun viikossa vedit 6 Friends -oppituntia ja kolme kerhoa ja pari kohdennettua pienryhmää ja sitten ilta-aukiolot pe (ja la), niin ei hirmusti riittänyt energiaa muuhun :D

3. Säbää on hurjasti; joka viikko treenit, eka sarjaturnaus oli, pari talviliigan peliä ja sitten ei sovi unohtaa viikonlopun tuomarointejakaan. Mut onneks ne on vaan kivoja juttuja.

Tuomarointiin etäisesti liittyen, voisin nostaa pohdintaan asian, jota tällä viikolla puitiin parin seiskaluokan kanssa, ja joka taas jälleen kerran on noussut esille sekä omissa ajatuksissa, että ystävän kanssa keskustellessa esille. Itsetunto. 

Friends- tuntien yks perusjuttu on se, että lapset/nuoret alkavat miettimään omia vahvuuksiaan ja sitä kautta kehittämään vihreitä (eli positiivisia) ajatuksia, jotta selviävät hankalistakin tilanteista eteenpäin luovuttamatta täysin. Koko prosessi aloitetaan siis pohtimalla itsetuntoa; milloin se on vahva ja miten sitä voi vahvistaa tai vastaavasti heikentää. 

Koen itse omanneeni aina suhteellisen vahvan itsetunnon. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että olen yläaste- ja lukioaikoina rohkeasti käyttänyt vaatteita, joista pidin, riippumatta siitä, mitä muut niistä tykkäsivät. Lisäksi ollessani mukana nuorisovaltuustossa, olin paljon esillä, erityisesti lukioaikoina, jolloin olin puheenjohtajana (myös oppilaskunnassa). Koen toki olleeni tietyllä lailla myös tietynlaisten naljailujen kohteena, joiden vuoksi jokin tietty vaatekappale jäikin kotikäyttöön, mutta sitten taas esimerkiksi eräät hopeanväriset kengät olivat ahkerassa käytössä niiden eläköitymiseen saakka :) Yläaste- ja lukioikäiset pojat eivät tunnetusti ole niitä fiksuimpia/aikuisempia/huomaavaisempia, joten onneksi en ottanut ikinä heidän "huumoriaan" vakavasti.

Kuitenkin voisin todeta senkin, että tietynlainen mielyttämisen halu on aina ollut olemassa, mikä näkyy ehkä siinä, että olen asiakaspalvelutyössä ollut pirun hyvä. Lisäksi nyt aikuisiällä olen huomannut, että minulle on tärkeää saada aikaiseksi hyvä vaikutelma muihin ihmisiin. Jos olen kuullut, että jokin ihminen ei ole jostain syystä pitänyt minusta, on heti tullut mieleen kysymys MITÄ MINÄ OLEN TEHNYT VÄÄRIN? Onko mahdollista, että näin aikuisiällä siis heikentää itsetuntoaan tuollaisilla ajatuksilla? 

Friends -oppitunnin soveltaminen: hetken aikaa "punaisten ajatusten" jälkeen, pakotin itseni kohtaamaan faktat. 

1) Kaikki ihmiset eivät voi pitää kaikista. Joidenkin kanssa voit kaverustua vasta pitkänkin tutustumisajan päästä, eikä kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla kaveri. 

2) Ensivaikutelma voi pettää, joku ei-niin-mukavalta tuntuva/ei-niin-mukavasti käyttäytyvä tyyppi voikin olla pinnan alla todella kultainen ja tutustumisen arvoinen. Myös ensitapaamisen olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, millaisena muut minut näkevät. Aina en ole mukava, tai halukas tutustumaan uusiin tyyppeihin. Tarkoituksella en kuitenkaan ketään loukkaa.

3) Minulla on elämässäni jo todella paljon todella hyviä ystäviä. He pitävät minusta juuri sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse muuttaa todellista itseäni. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN SULJE POIS SITÄ TOSISEIKKAA, että tiedostan huonot ominaisuuteni ja yritän ystävieni seurassa hillitä niitä välttääkseni ikäviä tilanteita.

4) Vaikka koenkin, että tulen yleisesti ottaen toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa, olen myös saanut solmittua erittäin hyviä rupatteluvälejä myös näiden miesten tyttöystäviin/avovaimoihin/vaimoihin. Ja niihin, joihin en ole vielä sitä tehnyt, katso uudelleen kohta 1) :)

Nämä ajatukset mielessä myös minä, kohta 29 -vuotias itsenäinen, aikuinen nainen, voinen pikkuhiljaa päästä irti ajatuksesta, että minun on pakko olla "hyvä tyyppi". Enköhän ole hyvä tyyppi ihan ilman pakonomaista yrittämistäkin :)

Syysterkuin,

anuenkeli

JK. Tehtiin tähään sikahyvää sunnuntairuokaa Topin kanssa: hirvenlihaa ja uunijuureksia. Kauden ruokaa siis ;)

Uunijuureksista erinomainen resepti: 

• bataattia
• punasipuli
• lanttua
• punajuurta
• timjamia
• öljyä

Pilko juurekset ja sipuli suht pieneksi. Laita uunivuokaan ja sekoita sekaan loraus öljyä (itse käytän oliiviöljyä) sekä päälle timjamin oksia. Uuni 200 astetta ja sitten n. 45 min. Namnam.