keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Vihreä pieni peikko olkapäällä

En tiedä, mistä nää kirjoitettavat aiheet vaan pongahtaa päähän, mutta jos nyt tällä kertaakin seuraisin inspiraatiotani ja raapustaisin suomalaisten kansantaudista: kateudesta.

Alkuun haluan sanoa itsekin olleeni hyvin usein syyllinen elämäni aikana siihen, että en tyydy omaan itseeni, vaan haluaisin olla joku muu, omistaa jonkun muun jonkun jutun tms. Pikkuhiljaa olen kuitenkin päässyt tästä piirteestäni eroon ja alankin potkia itseäni henkisesti lujaa aina kun tajuan ajattelevani vihreän pienen peikon aivoilla omieni sijaan.

Kateuden kohteena ovat aina ne hyvännäköiset, fiksut, osaavat, sosiaaliset ja muuten vaan täydelliseltä vaikuttavat ihmiset, joilta onnistuu kaikki, mikä normaaleille ihmisille tuntuu olevan vaikeaa. Heillä on täydelliset ihmissuhteet, hieno auto, mukava työ, hyvä palkka, huomiota herättävän hyvä ulkonäkö, he osaavat laskea päässään 45:n kertotaulun ja puhuvat sujuvasti kymmentä eri kieltä, ystävystyvät kenen tahansa kanssa heti ja kaikki pitävät heistä, paitsi sinä. Ja sinä haluaisit olla aivan kuten he.

Vihreä peikko saa meidät käyttäytymään välillä tosi hullusti. Alamme juonitella toisten päänmenoksi, yritämme blogata heidät täysin elämästämme milloin milläkin verukkeilla ja luonnollisesti puhumme pahaa heistä heidän selkänsä takana. Toivomme heidän täydelliseen imagoonsa yhtä pientä säröä, josta voimme sitten kasvattaa suuren vuonon, jotta saamme heidät pois jalustaltaan, johon olemme itse heidät nostaneet omissa ajatuksissamme.

Olemmeko kuitenkaan koskaan ajatelleet, että kaikki ni ikävät ajatukset ja tunteet, jotka saamme itsessämme aikaan vihreän peikon avustuksella, tekevät meistä itsestämme vähemmän viehättäviä ja mukavia ja fiksuja ja oikeastaan kaikkea. Jos uhraisimme sen ajan, jota käytämme toisten "paremmuuden" murehtimiseen, siihen, että olisimme oma itsemme, etsisimme itsestämme ne hyvät puolet, joita voisimme kehittää, olisi maailma paljon parempi paikka.

Ei olisi niin paljon valtataisteluja, itsellemme aiheuttamia sairauksia, rahan keräämiseen liittyviä rikoksia ja onnettomia ihmisiä, kun kaikki yrittäisivät tehdä omasta elämästään mahdollisimman mukavan ja onnellisen omien mittapuidensa mukaan, ilman, että pitäisi koko aika verrata sitä muiden ihmisten vastaaviin asioihin. Voisimme keskittyä siihen, että jokaisella olisi hyvä olla, eikä tarvitsisi ajatella katkerana, että muut menevät minun ohitseni onnellisuustasoissa, jos autan heitä.

Jokaisessa meissä on omat huonot ja hyvät puolemme, osa niistä näkyy selkeämmin kuin toiset, mutta jokaisen pitäisi kehittää niitä omia hyviä puoliaan ja unohtaa siinä samalla itsensä vertailu jokaiseen maailman muuhun ihmiseen: 6 miljardia on aika iso vertailupohja. Eikä edes yhteen tiettyyn ihmiseen itsensä vertaaminen kannata, sillä sinä olet sinä ja hän on hän, kumpikin täydellinen omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Potkaistaan vihreä pieni peikko pois olkapäiltämme ja aletaan olla onnellisia toistenkin puolesta, mikäli heillä pyyhkii hyvin. Kateus rumentaa ja vanhentaa.

enkeli kuittaa.