Joulun aika on kivaa aikaa.

Vaikka pimeys muuten käykin voimille, on joulun odottaminen yks parhaimmista asioista vuodessa. Melkein kaikki joululahjat on jo hankittu ja viimeiset väsätään ensi viikolla, kun on töissä rauhallisempaa. Mutta nyt katsaus menneeseen:

Loka- ja marraskuu olivat kunnon tupariaikaa. Dollari-Pasilan kaksiossa on vietetty kolmet huimat juhlat, joista ensimmäisissä juhlittiin myös meitsin 26-vuotispäivää. Se vietettiin Halloweenin hengessä merirosvoteemaisena, jonne väsäsin myös komean merirosvokakun.

Hienoa kuvasaalista voi ihailla meitsin FB-profiilista, jos on mun kaveri. Muussa tapauksessa kuvat jäävät sinulle, oi rakas lukija, hämärän peittoon, sillä kamujen yksityisyys on tärkeä asia. :)

Kemut jatkuivat viime viikonloppuna tuomareiden pikkujouluilla, joissa kaikilla oli niin mukavaa. Itseä kyllä alkoi väsyttää rankan tuomarointi- ja työpäivän jälkeen, joten päätimme kahden jälkeen lähteä nukkumaan, mutta todella hyvillä mielin.

Joulun myötä on tullut paljon kaivattu tauko salibandyyn ja kohta myös työkuvioihin. On kiva aloittaa taas pienen paussin jälkeen uusin voimin ja pelailutkin toivottavasti parin uuden pelaajan avulla. (Naiskeisareilla on ollut taas hiukan ongelmia saada pelaajia paikalle, kun työt ja sairaudet veroittavat muutenkin pientä porukkaamme..).

Työkuvioihinkin on piristettä luvassa, kun vuoden vaihteen jälkeen alkaa työ kohdennetun pienryhmän parissa. Lisäksi hiihtolomalla ollaan Tepon kanssa lähdössä leireilemään, niin saa siinäkin kivaa vaihtelua. :)

Mutta nyt ensiksi odotellaan ihan rauhassa joulua, lahjoja, jouluruokaa, rauhallisuutta, sekä joulupäivänä olevia Hillan tupareita.. ;)

Kynttilän valon tunnelmaa
ja onnellista joulun odotusta kaikille!

enkeli kuittaa.

Syyssateet valtaavat maan

Mutta onneksi muuten tuntuu aika aurinkoiselta, vaikka pakko onkin myöntää, että eilen, maanantaina, ei kyllä innostanut yhtään tulla töihin! Aamulla kun heräs, oli pimeää ja kylmää ja kun Topi totes menevänsä vasta tokalle luennolle, jatkoin mäkin unia vielä hiukan pitemmälle kun olin alunperin suunnitellut.. Nytkin on kyllä aika harmaata, mutta tiistaihan on aina toivoa täynnä, elikä eiköhän tämä viikko tästä lähde käyntiin :)

Meille on muuttanut kotiin uusi pupuvauva. Sen nimi on Helinä ja ne on Casperin kanssa jo ihan bestiksiä :) On ihan hillittömän lumoavaa tutkailla, mitä ne puuhailee. Varsinkin eilen, kun nostettiin Hellu lattialle loikkimaan, niin nauru raikas, kun se oli niin hölmö. :D

Säbäkausikin on alkanut. Vaikka harmittaakin suuresti muutaman pelaajan seuranvaihto, yritän olla ymmärtäväinen ja toivoa, että he malttavat palata jossain vaiheessa. Viime kaudella pelaaminen vaan alkoi sujua jo ihan mukavasti, niin olisi kiva ettei tarttisi aloittaa ihan alusta. Tosin, mulle jäi kyllä ekan pelin jälkeen ihan hyvä fiilis. Nyt tulevana viikonloppuna on seuraava koitos, toivottavasti saadaan pelaajia paikalle. :) Siitä sitten Turkuun Nikon luo muistelemaan, millaista turkulainen yöelämä onkaan..

Täytän muuten kohta vuosia, taas :O. Ei siitä sen enempää, ehkä ollaan hiukan aikuistuttu tässä vuosien varrella, vaikka välillä lapsettaakin kovin, as you all know.. x)

Kävin muuten Topin kanssa sunnuntaina katsomassa Up - Kohti korkeuksia -elokuvan ja ihastuin siihen täysillä. Vaikka se olikin hetkittäin tosi surullinen, kuvasi se mielestäni erinomaisesti vanhan miehen ajatusmaailman muuttumista vanhojen aikojen haikailusta nuoren pojan vanhuskontaktiksi, kun tämän uusi äitipuoli ei lapsesta ja isän yhteydenpidosta tähän oikein välittänyt. Se itseasiassa jäikin mieleeni elokuvan lopusta, että isä ei saapunut seremoniaan, vaikka lupasi. :( Onneksi vanha ukkeli pelasti tilanteen. Mutta tosiaan, suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät animaatioista. Tämä kun ei ole tarkoitettu ihan perheen pienimmille pelottavien kohtausten takia ja osa jutuistakin menee varmasti pieniltä ohi tajunnan.

Yritänpä nyt lyhentää vähän julkaisuväliä täällä blogissani, vaikka olenkin havainnut elämäni olevan aika tasapaksua: paljon ei kerkeä tehdä, kun on kaksi-kolme iltaa viikossa töissä joista yksi on joka perjantai ja yksi joka toinen lauantai.. Mutta eiköhän tätä nyt jonkun aikaa jaksa. :)

enkeli kuittaa.

Huh hellettä!

Ulkona paistaa aurinko, mutta minä pienoinen olen Kökkelin Nuokun arktisissa sisätiloissa.. Ja olen täällä ainakin loppukesän. Kivaa sinänsä, että palkka juoksee, vaikka hiukan näyttikin heinäkuu huonolta.

Sain siis vakkaripaikan Espoosta, jee. Tosin, olen vielä pienoisella varauksella, sillä odotan tietoa yhdestä työpaikasta.. Mutta vaikka kyseistä tarjousta ei tulisi, ei maailma kaatuisi, sillä täälläkin on kivaa. Aivan kuten edellisessä kirjoitelmassa kirjoitin. Haasteitakin toivottavasti tulee lisää :)

Monet odottelevat tällä hetkellä tietoa tulevaisuudestaan, kun yliopistojen hyväksymiskirjeet saapuvat Posti-Paten kuljettamina. Fatu pääsi Jyväskylään, jipii :) Nyt jännätään vielä Helsingin kirjettä.. Harmittaa ehkä vähän ettei itse pääse jännäämään erinäisten sattumusten jälkeen, mutta ehkäpä sitten vuoden päästä :) Ja vuoden päästä on muitakin vaihtoehtoja piristämässä työskentelyn arkea, kun joka tapauksessa aion mennä opiskelemaan lisää, ehkä jopa aivan omaa alaa.

Viimeksi jo vihjailin uusista kuvioista syksyllä. Niitä nyt sitten tulee ainakin uuden asunnon verran. Eli on lupa odottaa tuparikutsua talven aikana (mutta nou hätä, tupareita tulee ainakin neljät, kun kaverit ei mahdu kaikki kerralla! :D). Toivottavasti löytyy unelmakämppä, ainakin tosi kivoja olisi jo nyt tarjolla. Yhteen rakastuin täysin, mutta se ei varmaankaan enää valitettavasti ole vapaana lokakuun alussa, jolloin olisi tarkoitus muuttaa.. Ja joo, emme siis muuta Cassun kaa kaksin. Ja sitten vielä tuon kakslahkeisen lisäksi asuntoon muuttaa Cassun tyttökaveri loppuvuodesta. On siinä sitten hulinaa! :)

Ehkäpä nyt siirrän ajatukseni vielä hetkiseksi työhön ja sitten ulos jädelle vanhan rakkaan ystävän kanssa :)

enkeli kuittaa.

Kesä on ihan kulman takana.

Ensi viikolla tää lähtee leireilemään lasten kanssa pitkästä aikaa. Osaakohan sitä enää olla leiri-ihminen? Tuskin tässä suurta ongelmaa tulee, mutta uudet puitteet kiinnostavat kyllä. :)

Osa ihmisistä onkin jo kuullut, että saatan hakea uutta työtä kohta. (Itseasiassa olen varmuuden vuoksi laittanut jo hakemuksia menemään..) Espoo säästää ja saattaa olla, että Kauklahdessa on enää kaksi vakkarityöntekijää syksyllä. Enkä muuten rehellisesti sanottuna ole varma, että harmittaako tämä. Alunperinhän olin tulossa vain hetkeksi testailemaan, miltä nuorisotyö maistuu. Ihan hyvälle, muttei herkulliselle. Silleen hyvälle, et vois maistua lisääkin, mutta ei niin hyvälle, että ehdottomasti. Sanaleikkejä. x)

Aina välillä sitten näitä työkuvioita mietiskellessä tulee mieleen vanha haave lähteä jonnekin kauas pois vähäksi aikaa. Kivaahan se olis, mutten varmaan malta, kun täälläkin on koko aika kivaa. On kivaa kun ei enää joudu melkein yhtään nukkumaan yksin, on kivaa tehdä ruokaa useammalle kuin itselleen, näin sitä kunnon ruokaa tulee oikeasti tehtyä. Tää alkaa olla jo nyt niin rutiinia (vaikka edelleenkin mietin, missä vaiheessa siitä tuli sitä?? Mua on huijattu x)) että ei osaa enää kuvitella, mitä tekis jos niin ei olis. Eikä muista enää millaista elämä oli aiemmin. Ihmeen helposti sitä on oppinut elämään kahden kalenterin mukaan, vaikka sitä olen vuosikaudet epäillyt.

Kesä ja syksy tuovat paljon uutta elämään, sen tietää jo nyt. Ja tavallaan, näin neljännesvuosisadan vanhana, se on aika kivaa :) Jos olis uus työ, uudet kuviot ja puitteet, niin ei olis tylsää. Ja tää "vanhaki" työ värittyis aika paljon uusien projektien myötä, eli kaikki käy :)

Takas työntouhuun,
enkeli kuittaa.

Tammikuu oli aika pehmoinen

Uusi työpaikka on mukava ja nyt kun täällä pääsee tekemään junnujenkin kanssa töitä aka. tila on nuorille auki tauon jälkeen, puuhaakin riittää. Tosin nyt he katsovat jotain huonoa saksalaista saippuaa, jota ei vaan jaksa katsoa, siksi livahdin hetkellisesti koneelle.

Mulla on sellainen aika pumpulinen olo ollu päällä pitkään. Sellainen mukava ja ajaton. Mihinkään ei oo ollu kiire, vaikka ajatuksissa onkin jo ensi syksyäkin suunniteltu ja pari lomamatkaa sovittu. Vuosi 2009 tuntuu siis jatkuvan mukavissa merkeissä, ihan kuten vuosi 2008 teki. On mukava tietää olevansa välitetty ja hyödyllinen ja tuntea, että asiat ovat kunnossa, niin taloudellisesti kuin muutenkin. On aika kiva olla.

On myös kiva saada kaikenlaisia viestejä kaikilta ihmisiltä ja hymyillä niille. Ja viettää ihan parhaita iltoja parhaitten ihmisten kanssa, kuten viime la, kun oltiin pienellä porukalla pitkästä aikaa Amarillossa. Nyt onkin sitten muutama vapaa sunnuntai, eli tarvitse lauantaisin kiukutella yksin kotona sitä, että on ollut tyhmä eikä ole osannut laittaa esteitä niin että saisi edes joskus levätä ainaisen tuomaroinnin sijaan.

Viime lauantai oli muutenkin kiva päivä. Koulutin suht uutta tuomaria ja sitten kun pelien välissä käytiin muutamia juoksuratoja läpi, tuli joku vanhempi taputtelemaan hartioita, että hyvin meni. Siistiä :) Ensi viikonloppuna on myös junnuja ihan uuden tuomarin kanssa, häntä myöskin kouluttelemaan, aika kivaa :)

Suuri halaus koko maailmalle tulevan ystävänpäivän kunniaksi. Olkoot se yhtä hauska, kun mitä itselläni se tulee olemaan, tärkeitten ihmisten kanssa.

enkeli kuittaa.

Kun aikuistuu -runorunonen

Kun aikuistuu,
oppii priorisoimaan asioita.

Kun aikuistuu,
miettii joskus kauemmaksikin.

Kun aikuistuu,
nukkuu enemmän.

Kun aikuistuu,
on pitkäpinnaisempi.

Kun aikuistuu,
ei ole maailman keskipiste, absoluuttinen totuus.

Kun aikuistuu,
itsenäistyy,
huolehtii raha-asioistaan,
siivoaa kodin joka viikko,
ostaa asunnon, auton ja koiran.

Tai ainakin yrittää niin.

Vuosi vaihtui, kujeetkin hiukan :)

Tammikuu on jo kovassa vauhdissa ja menee aika paljon paremmissa merkeissä kuin joulukuu, töiden puolesta siis, muutenhan on aika kivasti mennyt jo pitkään :)

Aloitin siis nuoriso-ohjaajana 7.1. tasan viikon sisällä siitä, kun mulle oltiin puhelimessa työpaikan saamisesta soitettu. Rauhallista on vielä ollut, kun tää tila aukeaa suurelle yleisölle vasta ensi viikolla jotta mulla ja toisella uudella, Tepolla, on aikaa rauhassa perehtyä tilan arkeen. Ja siis, Espoossa vaikutan nyt. On tämä kuitenkin paljon kivempaa kuin se myyntiedustajakokeilu, joka mulla oli viime kuussa. Peräänkuulutan perehdytystä!

Kotona menee aika kivasti. Casper jäniini oli tossa jonkin aikaa kipeänä, mutta onneksi ananasmehu auttoi ummetukseen ja nyt kani taas syö ja juo entiseen tapaansa. Äidinvaistot heräs kyllä kunnolla, kun tajusi, ettei kani ole syönyt moneen päivään muonaansa. Kämppiksetkin elävät tällä hetkellä rauhassa, kun saatiin sovittua, että kun joku herää aamulla aikaisin, niin silloin muut elävät rauhassa. Toivottavasti tämä nyt toimii, ainakin he kävivät toissailtana yhdessä salilla. :D

Niin, eikä tässä hirmu montaa yötä ole tarvinnut yksin nukkua.. <3 Vaikkakin on ihan hyvä, että välillä toinen viipeltää muualla, sillä pitää niitä omia angsteja saada purettua, ja tekstiviestillä kiukuttelu on paljon ystävällisempää kuin raivota päin naamaa. :D Eiköhän sitä kai jo kuuluisi ihan yleisestikin puhua itsestään seurustelevana ihmisenä, jos ollaan hengailtu yhdessä jo loppukeväästä lähtien. Taitaa olla sen aika. :)

On muuten ollut aika kivaa keretä nähdä kavereita urakalla mm. joulun tienoilla. Nyt varattiin porukalla matka Rhodokselle vapuksi, meitä lähtee kahdeksan ja koossa on hyvä porukka. Toissapäivänä mulle myös laitettiin mailia syksyn Prahan reissusta, kun päivämäärät varmistuivat. Oltiin me siskon kanssa vissiin ihan hyvää seuraa viime syksynä, kun äijät haluavat meidän uudelleen mukaan säbäjoukkueensa huoltajiksi. ;)

Yläasteystäväni Emppu sai toisen lapsen, tällä kertaa pienen prinsessan. Huisin isot onnittelut hälle ja Samille!

Iloista perjantaita kaikille!
(Vaikka itse vietänkin viikonloppuni lähes täysin säbähalleilla, yhteensä 9 tuomarointia..)
enkeli kuittaa.