Kevättä ilmassa selkeästi.

Ei oo kait mikään suuri yllätys, kun totean, että tää mun vauhti ei vaan hiljene ollenkaan.. Eihän se oo ollu vuosikausiin hirveän hidasta kuitenkaan.

Sen lisäks, että oon saanut tässä viimeisien kuukausien aikana paljon uusia ystäviä, niin vanhojakin on keretty nähdä ja sitten saada pirusti uusia kokemuksia. On se vaan aika mahtavaa, kun on paljon hyviä ystäviä ja vielä enemmän kivoja kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa..

Ihan ekaksi kyllä hehkutan sitä, että kävinpä katsomassa ihan parasta keikkaa viime viikolla. On se kyllä ihan ihmeellistä, miten tuo Bäkkärit onnistuu kerta kerran jälkeen vakuuttaamaan livenä ja muistamaan ne tuntemukset, joita se musiikki on vuosien varrella saanut aikaan. Oon mäkin kuitenkin ollut Bäkkärien musan ystävä jo yläasteelta lähtien.

Keikan aikana sitä tunsi itsensä hetkittäin taas siksi viisitoista vuotiaaksi teiniksi, joka oli kesällä 1999 katsomassa Bäkkäreitä Hartwall Areenalla. Muisti, miten hullua se meininki oli silloin ja millainen spektaakkeli Bäkkäreiden Millenium -keikka oli. Tyypit kuitenkin leijaili yleisön päällä vaijereiden avulla. :D Ja se, miten mahtava fiilis oli encoren aikana, joka oli sen hetkinen ehdoton suosikkibiisi. Sitten sitä myös mietti, että miten mukavaa se elo oli silloin. Ei tarvinnut muuta huolehtia kuin koulunkäynnistä eikä ensimmäistäkään sydänsurua ollut koettu vielä. Olin siis aika lapsi vielä silloin, vaikka muulta tuntuikin. :)

Nyt kun itsekin on (toivottavasti) aikuistunut, niin rauhallisempi mutta paljon intesiivisempi keikka puri tuhottoman hyvin. Ja kun sitten all-time BSB -lempparibiisi I'll Never Break Your Heart esitettiin, kostui silmäkulmat sekunniksi. *huokaus* BSB on kyllä ollut se bändi, jonka kanssa mä oon tehnyt henkistä kasvuani ihmissuhdesoppien labyrintissä.

Keikka oli siis ihan mahtava, siihen ei kait tartte enempiä todeta. Ja jatkoillakin oli kyllä ihan tosi mahtavaa, etten sanoisi. Kiitos Tuuli ja Liana. :)

Säbäkausi alkaa olla pulkassa. Enää Erotuomarien SM-kisat, johon meen säbäilemään ja sitten Keisarigaalaristeily, jolla palkitaan palkinnon ansaitsevat. Oon varmaan taas ihan nyyh-nyyh siellä.. x)

Noh, ehkä sitä nyt jatkais töitä, sillä kevät toi mukanaan omituisten ajatusten ja fiilistelyjen lisäksi myös Waterit. Ja Mikkeliin pitäisi siis suunnata ensi vkl:na. Sitä odotellessa..

enkeli kuittaa.

Nyt tällä tytöllä on enää yksi pappa.

Tämän tytön äiti soitti tälle tytölle tänään töihin ja kertoi itkien isänsä kuolleen ulkomailla lomalla. Eli tytön toinen pappa meni siinä.

Kyllä sitä meni hetken hiljaiseksi ja yritti koota ajatuksensa.

Ei tällä hetkellä kyllä edes itketä. Ehkä sen takia, että on niin paljon mielessä. Mutta toivottavasti tällä kertaa sitä itkis hautajaisissa. Olis tää henkilö ainakin sen arvoinen.

Harmittaa vaan pari asiaa. Papalta jäi niin monta tarinaa kertomatta, mitkä mua on aina askarruttanu. Sen merimiesajoilta ja sitten se, että mikä sai sen jäämään maihin ja menemään naimisiin mun mummon kanssa. Ja miksi ne sitten erosi loppupeleissä ymsyms. Niihin kysymyksiin mä en saa ikinä vastausta.

Harmittaa myös se, että nyt mun pappa ei nää koskaan sitä miestä, johon mä rakastun, eikä mun lapsia. Eikä mun lapset voi sanoa, että niiden isopapalla on komeat tatuoinnit, koska ne ei nää sitä koskaan muuta kuin mahdollisesti valokuvissa.

Pappa ei pääse koskaan Sirun lakkiaisiin ja Jonin valmistujaisiin. Pappa ei nää päivää, jolloin serkkumme Miska aloittaa koulun. Eikä mun hääpäivää.

Nyyh. Nyt jo kyyneleet valuu pitkin poskia. Onneksi, mä jo pelkäsin, että mä en osaa itkeä enää edes mun rakkaiden sukulaisten takia.

Mulla on aina kaikki muistot. Luulen, että kun seuraavan kerran haistan sen tietyn sikarin tuoksun, niin hymyilen vaan kun tiedän, että nyt papalla on kaikki hyvin. Hän on paikassa, jossa ei selkään satu eikä tarvitse huolehtia auto-ongelmista. Hän voi seilata purjealuksella ikuisesti taivaan merillä. Seilata ja elää uudestaan nuoruutensa hurjia hetkiä, jolloin mikään ei estänyt häntä toteuttamasta unelmaansa.

Onnea sulle pappa pilven reunalle. Sano terveisiä vanhemmilles.
Rauhallista lepoa ja kivutonta selkää sulle aina ja ikuisesti.

Ikävä tulee tottakai, mutta positiivinen sellainen. <3

enkeli kuittaa.

Voihan Kiinan keisari.

Tän päivän Hesarissa oli aika karmaiseva juttu liittyen Pekingin olympialaisiin.

Peking taisteli vuoden 2000 olympilaisista Sydneyn kanssa ja kun ne jotkut isot-urheilu-herrat saapuivat tarkastamaan Pekingiä, tapahtui seuraavaa:

Kadulla kuljeskeli 41 -vuotias lievästi kehitysvammainen Wang Chaoru, joka sitten pidätytettiin paikallisen ison herran toimesta, sillä hänen pelättiin pilaavan Pekingin mainetta, jos hänen annettaisiin kuljeskella pitkin katuja tarkastuksen aikana. Wang Chaoru vietiin vankilaan, jossa hänet piestiin hengiltä. Vanhemmat löysivät ruumishuoneelta pahasti hakatun poikansa, jonka selässä oli poliisin pampun kokoinen reikä.

Siis voi jumalauta! (anteeksi voimasana, tähän kohtaan se kuului)

Myös tämän päivän Hesarin pääkirjoituksessa todettiin seuraavaa:

"Ensimmäinen kiista koskee sitä, pitääkö olympialaisten hengen - reilun pelin, kansojen välisen yhteisymmärryksen ja ihmisyyden kunnioituksen - sopia jotenkin järjestäjämaan perusluonteeseen. Tähän otettiin jo kantaa, kun kisat myönnettiin ilman suurempia vastalauseita Kiinalle, joka ei ole demokratian eikä ihmisoikeuksien mallimaa.

Perustelu Kiinan kelpoisuudelle oli se, että urheilu tulisi pitää urheiluna ja erillään politiikasta. Toinen kiista nousee juuri tästä perustelusta: mikä on politiikkaa?"

Mun mielestä maa, jossa ihmisoikeudet ovat näin pahasti kuralla, että vuosikymmen toisensa jälkeen viattomia ihmisiä tapetaan mitättömistä syistä ja jossa tyttölapsia syrjitään todella pahasti ja ns. vääräuskovaisia vainotaan.

Puhumattakaan siitä, että sananvapaus EI TODELLAKAAN toteudu. Kiinalaiset eivät uutisten mukaan näet tiedä edes siitä, että olympiasoihdun matkaa on sabotoitu. He ovat siinä luulossa, että kaikkialla soihtu on otettu lämpimästi vastaan. BBC ja muut uutistoimistot, jotka jotain muuta raporotoivat, kärsivät katkotuista televisiolähetyksistä. Juuri näin..

Ja sitten tällaiselle maalle myönnetään olympialaiset. Okei, urheilu ja politiikka ei kuulu yhteen, mutta miettikää sitä kaikkea hyötyä, mitä Kiina saa näistä olympialaisista mm. taloudellisesti. Onko se ansainnut kaiken sen positiivisen, varsinkaan kun ei ole pystynyt parantamaan kuralla olevia asioitaan, vaikka on luvannut?

Eipä ole ei, mutta myöhäistä se nyt on. Toivottavasti näitä asioita mietitään jälkikäteen. Onhan se ikävää, että paha ei saa palkkaansa vaan päinvastoin, silittelyä päälaelle: "Kyllä se siitä, ei haittaa."

Ja vaikka kuinka Marjo Matikainen-Kallström ajattelee soihdun kuljetuksen sabotoinnin olevan hyökkäys urheilua kohtaan, ei se rouva rakas näin ole..

enkeli kuittaa.