Energiajuomaa ja vesisadetta

Eilen olin järjestyksenvalvojana Redbull -lentopäivässä ja kosteastihan siellä meni. Sillä lailla siis kosteasti, että vetta tihutti koko päivän.. x) Noh, vesisade piristi ainakin sen verran, ettei tullut haukoiteltua ihan niin paljon kuin mitä muuten ehkä olisi tullut, sillä meni lauantaina aikasen myöhään, kun Brentin ja Annamieken näkemisen jälkeen lähdin kuin lähdinkin Amarilloon.. Seuraavan kerran eksyn sinne kuitenkin luultavasti taas monen viikon päästä, jotenka ehkä tuo oli sallittu reissu.. :)

Hienoja juttuja olivat osallistujajoukkueet viritelleet ja niitä katsellessa tuli tutustuttua taas paremmin pariin uuteen järkkäriin. Eli ensi kerralla on taas pari moikkaustuttua lisää. :) Ja seuraava kertahan on nyt perjantaina ja lauantaina, kun on Suomi-Ruotsi -maaottelun paikka. Siitä tulee kivaa, kunhan ei sada vettä x) Pitää kyllä käydä ostamassa mustat sormikkaat ennen sitä, sillä kun työvuoro loppuu klo 23, ni saattaa olla aikasen viileää tuolloin. Onhan kuitenkin jo syksy..

Mutta tämä tästä, nyt töihin ja töiden jälkeen tutkailemaan mahdollista saunailtapaikkaa..
enkeli kuittaa

Säbäkausi vihdoin käynnissä

Johan sitä jo odoteltiinkin. :)

Eilen oli siis ekat treenit ja sunnuntaina oli eka tuomarointi. Eikä nyt ees hirmusti oo paikat hellinä, vaikka olin jo varmuuden vuoksi tilannut selkähieronnan tälle päivälle, kun meen nyt vihdoin käymään Merihaassa. :D

Tuomaroinnit hiukan jännitti, kun luvassa oli Etelä-Suomen tyttöjen aluejoukkueen viimeisiä keskinäisiä treenipelejä. Ja sit ku peli oli 3x20 min tehokkaalla peliajalla, oli edessä kaksi tuntia tehokasta juoksua. Hiki virtas. x) Mut kyl se tais yleisesti ihan ok mennä, jos ottaa huomioon, että oli kauden eka tuomarointi. (Plus että siinä oli sitten tarkkailu samalla..)

Eilen oltiin tosiaan treeneissä. Jaamme treenivuoron vantaalaisen Köngäspossen aka. KGP:n kanssa. Hirmu hauskaa oli, vaikken kyl mitään osannutkaan.. Ehkä se tästä lähtee :D

Tarina tämän treenivuoron hankkimiselle on vähintäänkin omalaatuinen. Olin Sirun kanssa Prahassa Czeck Open -säbäturnauksessa Maalihaiden aka. MaHan huoltajana heinä-elokuun vaihteessa ja KGP:n puuhamies oli siellä MaHan vahvistuksena, jotenka siinä sitten jonain iltana pikkuhiprakassa saatiin loistavia ideoita, joista tämä oli yksi. x) Legendaa siis riittää :D

Erittäin hyvä, että meitsi seuran pj:nä hoitaa tän suhdetoiminnan, kun menneen puolen vuoden sisällä oon luonut suhteet SB Riskiin, M-Teamiin, MaHaan ja nyt KGP:hen. Taustalla luonnollisesti PorMo (nyk. Loimu), LoHi ja Gusanos. :DD

Mut joo, se säbästä.

Kiire syksy muutenkin. Ja kun työtkin loppuu tossa marraskuun lopussa, pitäis miettiä pikkuhiljaa, et mitä sitten.. Eli jos sulla on tiedossa joku mulle sopiva homma joulukuun alusta, let me know! :D

Nyt lounaalle ja sit takaisin postituksiin..
enkeli kuittaa.

18 -vuotiaana maailmalle läksit,
purjeveneellä maailmaa kiersit.

Näit Kapkaupungin,
Euroopan sisävedet,
koit suolaisen pärskeen.

Merta rakastit.

Palasit Suomeen,
perheesi luokse.
Naisen tapasit,
rakastuit.

Äitini sait
ja enoni.
Myöhemmin tätini myös.

Rakkaus ei aina kestä,
levoton mieli vie voiton.

Purit levottomuutesi remontoitiin,
seinien maalauksiin.

Kalastit,
reissasit.

Minut opetit virvelöimään,
tai ainakin yritit.
Maalasit leikkimökin punaiseksi,
kun sitä halusin.

Opetit nikkaroimaan,
heittämään tikkaa,
ostit kinuskileivoksia.

Nyt kun olet taivaan merillä,
ei huoneessasi leiju enää sikarin tuoksu.
Tosin verstaasi tuoksuu yhtä pahalta
kun aina ennenkin.
Taidan vaan sittenkin pitää siitä tuoksusta.

Teneriffan auringon alla
merimiehen levoton sielusi
sai ikuisen levon.

Levon vailla selkävaivaa,
huolta rahasta ja rikkoutuvasta autosta.

Lepo, jossa elät uudelleen elämäsi parhaat hetket.
Seilaat taivaan merillä,
ikuisesti.

Lepää rauhassa pappa rakas!

*Pappa kuoli Teneriffalla 9.4.2008

Anna mennä Suomi-poika!

Jellonat ärjyvät, Suomen liput liehuvat, urheilubaarit ovat täynnä ja ihmiset näyttävät omituisen väsyneiltä.

Lätkän MM-kisat ovat päällä! Ja tuo väsymys selittyy sillä, että kisat ovat Kanadassa, jotenka pelit tulevat pääasiassa yöaikaan telkusta.

Leijonat ovat tässä vaiheessa pelanneet yhteensä viisi ottelua: Saksaa, Norjaa, Slovakiaa, Latviaa ja USA:a vastaan. Voittosaldo on viisi. On ollut hienoa kannustaa vireessä, tosin hetkittäin vaikeuksissa ollutta, olevaa sinivalkoista joukkoa.

YLE on panostanut tänäkin vuonna erittäin paljon kaikkeen oheisohjelmaan, mitä pelien ja jopa erien välissä näytetään. Se on omiaan kohottamaan kisafiilistä. IIHF:n 100 -vuotisjuhlat retropaitoineen ja muine tempauksineen tuovat myös oman värinsä. Eikä unohdeta sitä, että kisat ovat Kanadassa, maassa jossa jääkiekko on pyhäasia ja pelaajat lähes jumalia.

Suomen ikonit ovat myös paikalla: Saku Koivu, Ville Peltonen, Teemu Selänne. Jari Kurrikin aina välillä kuvissa näkyy, kun pelissä on tiukemmat hetket. Miksei häntä muuten ikinä näytetä silloin, kun Suomi tekee voittomaalin? Osaahan Kurri joskus hymyilläkin, tiettävästi.. :)

Myös uusi sukupolvi loistaa legendojen rinnalla: Mikko Koivo, Tuomo Ruutu, Antti Pihlström jne. Suomi-kiekkoilun tulevaisuus näyttää siis erittäin hyvältä. Niklas Bäckström loistaa myös kirkkaana kuin joulutähti Jeesuksen aikoina. Hienoahienoa.

Jääkiekon MM-kisat sytyttävät suomalaiset vuosi toisensa jälkeen. Vuosi toisensa jälkeen joukko valioyksilöisiä leijonamiehiä pukee päälleen sinivalkoisen pelipaidan ja yrittää saavuttaa unelman: voittaa toisen maailmanmestaruuden! Ja sitä Suomi-kansa haluaa myös; päästä kauppatorille huutamaan Leijonille ja Leijonien kanssa.

Kisojen alkupuolella Olli Jokinen totesi eräässä haastattelussa, että näissä skaboissa pelataan Selänteelle. Finnish Flash pelaa mitä luultavimmin viimeisiä MM-kisojaan tässä. Hänelle metsästetään maailmanmestaruutta, sillä tämän kuninkaan pelivuodet ovat jo vähissä. Suomalainen legenda ansaitsisi myös tämän tittelin itselleen.

Yhteiset tavoitteet yhdistävät joukkuetta. Tätä todistaa myös eilisen USA -ottelun jälkipelinä ollut kahakka, jossa mm. Selänne kävi USA:n pelaajan päälle tämän taklattua ensiksi Jussi Jokista päähän pelin jo päätyttyä.

Leijonafanina pelien katsominen on sietämättömän jännää. Tänään panokset kovenevat kun lohkovoitosta mitellään Kanadan kanssa. Jos kynsiä ei olisi jo syöty, tänään ne viimeistään olisivat muisto vain.

Peli kuin peli, huuto raikaa, Mertarannan puhe pauhaa ja siniristiliput liehuvat sydämissä. Tunteella mennään ja parasta toivotaan.

Go Leijonat! Go Suomi!

enkeli kuittaa.

jk. Kuvitelkaa sitä riemua kun S. Koivun ilmoitettiin liittyvän Leijonamiehistöön. Leijonaikoni ja sydänten Leijona. Ainakin hyvin pitkään.

Kevättä ilmassa selkeästi.

Ei oo kait mikään suuri yllätys, kun totean, että tää mun vauhti ei vaan hiljene ollenkaan.. Eihän se oo ollu vuosikausiin hirveän hidasta kuitenkaan.

Sen lisäks, että oon saanut tässä viimeisien kuukausien aikana paljon uusia ystäviä, niin vanhojakin on keretty nähdä ja sitten saada pirusti uusia kokemuksia. On se vaan aika mahtavaa, kun on paljon hyviä ystäviä ja vielä enemmän kivoja kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa..

Ihan ekaksi kyllä hehkutan sitä, että kävinpä katsomassa ihan parasta keikkaa viime viikolla. On se kyllä ihan ihmeellistä, miten tuo Bäkkärit onnistuu kerta kerran jälkeen vakuuttaamaan livenä ja muistamaan ne tuntemukset, joita se musiikki on vuosien varrella saanut aikaan. Oon mäkin kuitenkin ollut Bäkkärien musan ystävä jo yläasteelta lähtien.

Keikan aikana sitä tunsi itsensä hetkittäin taas siksi viisitoista vuotiaaksi teiniksi, joka oli kesällä 1999 katsomassa Bäkkäreitä Hartwall Areenalla. Muisti, miten hullua se meininki oli silloin ja millainen spektaakkeli Bäkkäreiden Millenium -keikka oli. Tyypit kuitenkin leijaili yleisön päällä vaijereiden avulla. :D Ja se, miten mahtava fiilis oli encoren aikana, joka oli sen hetkinen ehdoton suosikkibiisi. Sitten sitä myös mietti, että miten mukavaa se elo oli silloin. Ei tarvinnut muuta huolehtia kuin koulunkäynnistä eikä ensimmäistäkään sydänsurua ollut koettu vielä. Olin siis aika lapsi vielä silloin, vaikka muulta tuntuikin. :)

Nyt kun itsekin on (toivottavasti) aikuistunut, niin rauhallisempi mutta paljon intesiivisempi keikka puri tuhottoman hyvin. Ja kun sitten all-time BSB -lempparibiisi I'll Never Break Your Heart esitettiin, kostui silmäkulmat sekunniksi. *huokaus* BSB on kyllä ollut se bändi, jonka kanssa mä oon tehnyt henkistä kasvuani ihmissuhdesoppien labyrintissä.

Keikka oli siis ihan mahtava, siihen ei kait tartte enempiä todeta. Ja jatkoillakin oli kyllä ihan tosi mahtavaa, etten sanoisi. Kiitos Tuuli ja Liana. :)

Säbäkausi alkaa olla pulkassa. Enää Erotuomarien SM-kisat, johon meen säbäilemään ja sitten Keisarigaalaristeily, jolla palkitaan palkinnon ansaitsevat. Oon varmaan taas ihan nyyh-nyyh siellä.. x)

Noh, ehkä sitä nyt jatkais töitä, sillä kevät toi mukanaan omituisten ajatusten ja fiilistelyjen lisäksi myös Waterit. Ja Mikkeliin pitäisi siis suunnata ensi vkl:na. Sitä odotellessa..

enkeli kuittaa.