Blogin aktivointi

Havaitsinpa juuri, että edellisestä blogini päivityksestä on jo vierähtänyt pari vuotta aikaa. Toisaalta tästä parista vuodesta ei ehkä sellaista repäisevää kirjoitettavaa olisi ollutkaan, koska viimeisen parin vuoden ajan elämä on ollut oikeastaan aika ns. aikuista. Olen siis tehnyt töitä nuorisonohjaajana, keikkoja järjestyksenvalvojana, tuomaroinut pelejä, pelanut itse, hoivannut jäniksiä, matkustellut ja aina silloin tällöin myös nähnyt kavereita. :)

Toki, koska en halua jumahtaa paikoilleni vielä 28-vuotiaana, olen tehnyt vaivihkaisia siirtoja tulevaisuutta miettien. Esimerkiksi opiskelen nyt toista vuotta avoimessa yliopistossa. Tämä siksi, että valitettavan moni työpaikka järjestöalalla arvostaa yliopistotutkintoa enemmän kuin ammattitaitoa, joka on kerääntynyt työkokemuksen ja harrastusten myötä. Hankintaanpa siis tässä samalla molempia lisää. Tavoitteena on, että vuoden päästä tästä olen monta tietoa viisaampi, kokemusta rikkaampi ja ehkä myös lähempänä paluuta järjestömaailmaan työntekijänä. 

Tämän aikuistumisen huomasi myös siinä, kun tänään koostin joululahjatoivelistaa Nummelan suuntaan, niin ei niitä toiveita ihan hirmuisesti enää ollut. Nykyään kun pystyy omilla rahoillaan ostamaan ne toivomansa asiat, niin ei tarvitse enää muilta pyytää. Toki hetken miettimällä, löytyihän niitä järkkäritarvikkeita, joita ei vaan ole saanut vielä aikaiseksi itse hommata. Ehkäpä siis joulupukki tuo lahjaksi kameraan irtosalaman ja kuvausjalan. ;) Sen jälkeen voinkin sitten lahjoa itseäni ostamalla astetta paremman objektiivin (ehkäpä jo alennusmyynneistä).

Aikuistumisen huomaa taas siinä, että matkustaminen on alkanut kiehtoa aivan erityisesti. Topin kanssa meillä on koko ajan joku uusi reissu suunnitelmissa, nyt ollaankin oltu parin viimeisen vuoden aikana pari kertaa vuodessa kaupunkilomalla. Tulevana vuonna olisi tarkoitus löytää uusia matkakohteita Barcelonan ja Lontoon lisäksi. Tällä hetkellä pohdinnassa on mm. Roomaa ja New Yorkia. Ehkä joskus pääsen sinne Etelä-Amerikaan. (Viimeistään sitten kolmekymppisenä, siihenkään ei ole kuin pari vuotta aikaa.. :))

Joulua odotellaan kovasti, kuten edellisessä blogipostauksessani. Toivottavasti tämän jälkeen saan aikaiseksi kirjoitettua blogiini jotain suurempaa yleisöä kiinnostavampaa kuin oman elämän analysoinnit. Aihealueita nyt löytyy joka puolelta kuitenkin.

Laitetaan tähän blogin loppuun klassinen kuva Lontoosta :) 

Ihanaa ensilumen odotusta kaikille!

Enkeli kuittaa.

Joulun aika on kivaa aikaa.

Vaikka pimeys muuten käykin voimille, on joulun odottaminen yks parhaimmista asioista vuodessa. Melkein kaikki joululahjat on jo hankittu ja viimeiset väsätään ensi viikolla, kun on töissä rauhallisempaa. Mutta nyt katsaus menneeseen:

Loka- ja marraskuu olivat kunnon tupariaikaa. Dollari-Pasilan kaksiossa on vietetty kolmet huimat juhlat, joista ensimmäisissä juhlittiin myös meitsin 26-vuotispäivää. Se vietettiin Halloweenin hengessä merirosvoteemaisena, jonne väsäsin myös komean merirosvokakun.

Hienoa kuvasaalista voi ihailla meitsin FB-profiilista, jos on mun kaveri. Muussa tapauksessa kuvat jäävät sinulle, oi rakas lukija, hämärän peittoon, sillä kamujen yksityisyys on tärkeä asia. :)

Kemut jatkuivat viime viikonloppuna tuomareiden pikkujouluilla, joissa kaikilla oli niin mukavaa. Itseä kyllä alkoi väsyttää rankan tuomarointi- ja työpäivän jälkeen, joten päätimme kahden jälkeen lähteä nukkumaan, mutta todella hyvillä mielin.

Joulun myötä on tullut paljon kaivattu tauko salibandyyn ja kohta myös työkuvioihin. On kiva aloittaa taas pienen paussin jälkeen uusin voimin ja pelailutkin toivottavasti parin uuden pelaajan avulla. (Naiskeisareilla on ollut taas hiukan ongelmia saada pelaajia paikalle, kun työt ja sairaudet veroittavat muutenkin pientä porukkaamme..).

Työkuvioihinkin on piristettä luvassa, kun vuoden vaihteen jälkeen alkaa työ kohdennetun pienryhmän parissa. Lisäksi hiihtolomalla ollaan Tepon kanssa lähdössä leireilemään, niin saa siinäkin kivaa vaihtelua. :)

Mutta nyt ensiksi odotellaan ihan rauhassa joulua, lahjoja, jouluruokaa, rauhallisuutta, sekä joulupäivänä olevia Hillan tupareita.. ;)

Kynttilän valon tunnelmaa
ja onnellista joulun odotusta kaikille!

enkeli kuittaa.

Syyssateet valtaavat maan

Mutta onneksi muuten tuntuu aika aurinkoiselta, vaikka pakko onkin myöntää, että eilen, maanantaina, ei kyllä innostanut yhtään tulla töihin! Aamulla kun heräs, oli pimeää ja kylmää ja kun Topi totes menevänsä vasta tokalle luennolle, jatkoin mäkin unia vielä hiukan pitemmälle kun olin alunperin suunnitellut.. Nytkin on kyllä aika harmaata, mutta tiistaihan on aina toivoa täynnä, elikä eiköhän tämä viikko tästä lähde käyntiin :)

Meille on muuttanut kotiin uusi pupuvauva. Sen nimi on Helinä ja ne on Casperin kanssa jo ihan bestiksiä :) On ihan hillittömän lumoavaa tutkailla, mitä ne puuhailee. Varsinkin eilen, kun nostettiin Hellu lattialle loikkimaan, niin nauru raikas, kun se oli niin hölmö. :D

Säbäkausikin on alkanut. Vaikka harmittaakin suuresti muutaman pelaajan seuranvaihto, yritän olla ymmärtäväinen ja toivoa, että he malttavat palata jossain vaiheessa. Viime kaudella pelaaminen vaan alkoi sujua jo ihan mukavasti, niin olisi kiva ettei tarttisi aloittaa ihan alusta. Tosin, mulle jäi kyllä ekan pelin jälkeen ihan hyvä fiilis. Nyt tulevana viikonloppuna on seuraava koitos, toivottavasti saadaan pelaajia paikalle. :) Siitä sitten Turkuun Nikon luo muistelemaan, millaista turkulainen yöelämä onkaan..

Täytän muuten kohta vuosia, taas :O. Ei siitä sen enempää, ehkä ollaan hiukan aikuistuttu tässä vuosien varrella, vaikka välillä lapsettaakin kovin, as you all know.. x)

Kävin muuten Topin kanssa sunnuntaina katsomassa Up - Kohti korkeuksia -elokuvan ja ihastuin siihen täysillä. Vaikka se olikin hetkittäin tosi surullinen, kuvasi se mielestäni erinomaisesti vanhan miehen ajatusmaailman muuttumista vanhojen aikojen haikailusta nuoren pojan vanhuskontaktiksi, kun tämän uusi äitipuoli ei lapsesta ja isän yhteydenpidosta tähän oikein välittänyt. Se itseasiassa jäikin mieleeni elokuvan lopusta, että isä ei saapunut seremoniaan, vaikka lupasi. :( Onneksi vanha ukkeli pelasti tilanteen. Mutta tosiaan, suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät animaatioista. Tämä kun ei ole tarkoitettu ihan perheen pienimmille pelottavien kohtausten takia ja osa jutuistakin menee varmasti pieniltä ohi tajunnan.

Yritänpä nyt lyhentää vähän julkaisuväliä täällä blogissani, vaikka olenkin havainnut elämäni olevan aika tasapaksua: paljon ei kerkeä tehdä, kun on kaksi-kolme iltaa viikossa töissä joista yksi on joka perjantai ja yksi joka toinen lauantai.. Mutta eiköhän tätä nyt jonkun aikaa jaksa. :)

enkeli kuittaa.

Huh hellettä!

Ulkona paistaa aurinko, mutta minä pienoinen olen Kökkelin Nuokun arktisissa sisätiloissa.. Ja olen täällä ainakin loppukesän. Kivaa sinänsä, että palkka juoksee, vaikka hiukan näyttikin heinäkuu huonolta.

Sain siis vakkaripaikan Espoosta, jee. Tosin, olen vielä pienoisella varauksella, sillä odotan tietoa yhdestä työpaikasta.. Mutta vaikka kyseistä tarjousta ei tulisi, ei maailma kaatuisi, sillä täälläkin on kivaa. Aivan kuten edellisessä kirjoitelmassa kirjoitin. Haasteitakin toivottavasti tulee lisää :)

Monet odottelevat tällä hetkellä tietoa tulevaisuudestaan, kun yliopistojen hyväksymiskirjeet saapuvat Posti-Paten kuljettamina. Fatu pääsi Jyväskylään, jipii :) Nyt jännätään vielä Helsingin kirjettä.. Harmittaa ehkä vähän ettei itse pääse jännäämään erinäisten sattumusten jälkeen, mutta ehkäpä sitten vuoden päästä :) Ja vuoden päästä on muitakin vaihtoehtoja piristämässä työskentelyn arkea, kun joka tapauksessa aion mennä opiskelemaan lisää, ehkä jopa aivan omaa alaa.

Viimeksi jo vihjailin uusista kuvioista syksyllä. Niitä nyt sitten tulee ainakin uuden asunnon verran. Eli on lupa odottaa tuparikutsua talven aikana (mutta nou hätä, tupareita tulee ainakin neljät, kun kaverit ei mahdu kaikki kerralla! :D). Toivottavasti löytyy unelmakämppä, ainakin tosi kivoja olisi jo nyt tarjolla. Yhteen rakastuin täysin, mutta se ei varmaankaan enää valitettavasti ole vapaana lokakuun alussa, jolloin olisi tarkoitus muuttaa.. Ja joo, emme siis muuta Cassun kaa kaksin. Ja sitten vielä tuon kakslahkeisen lisäksi asuntoon muuttaa Cassun tyttökaveri loppuvuodesta. On siinä sitten hulinaa! :)

Ehkäpä nyt siirrän ajatukseni vielä hetkiseksi työhön ja sitten ulos jädelle vanhan rakkaan ystävän kanssa :)

enkeli kuittaa.

Kesä on ihan kulman takana.

Ensi viikolla tää lähtee leireilemään lasten kanssa pitkästä aikaa. Osaakohan sitä enää olla leiri-ihminen? Tuskin tässä suurta ongelmaa tulee, mutta uudet puitteet kiinnostavat kyllä. :)

Osa ihmisistä onkin jo kuullut, että saatan hakea uutta työtä kohta. (Itseasiassa olen varmuuden vuoksi laittanut jo hakemuksia menemään..) Espoo säästää ja saattaa olla, että Kauklahdessa on enää kaksi vakkarityöntekijää syksyllä. Enkä muuten rehellisesti sanottuna ole varma, että harmittaako tämä. Alunperinhän olin tulossa vain hetkeksi testailemaan, miltä nuorisotyö maistuu. Ihan hyvälle, muttei herkulliselle. Silleen hyvälle, et vois maistua lisääkin, mutta ei niin hyvälle, että ehdottomasti. Sanaleikkejä. x)

Aina välillä sitten näitä työkuvioita mietiskellessä tulee mieleen vanha haave lähteä jonnekin kauas pois vähäksi aikaa. Kivaahan se olis, mutten varmaan malta, kun täälläkin on koko aika kivaa. On kivaa kun ei enää joudu melkein yhtään nukkumaan yksin, on kivaa tehdä ruokaa useammalle kuin itselleen, näin sitä kunnon ruokaa tulee oikeasti tehtyä. Tää alkaa olla jo nyt niin rutiinia (vaikka edelleenkin mietin, missä vaiheessa siitä tuli sitä?? Mua on huijattu x)) että ei osaa enää kuvitella, mitä tekis jos niin ei olis. Eikä muista enää millaista elämä oli aiemmin. Ihmeen helposti sitä on oppinut elämään kahden kalenterin mukaan, vaikka sitä olen vuosikaudet epäillyt.

Kesä ja syksy tuovat paljon uutta elämään, sen tietää jo nyt. Ja tavallaan, näin neljännesvuosisadan vanhana, se on aika kivaa :) Jos olis uus työ, uudet kuviot ja puitteet, niin ei olis tylsää. Ja tää "vanhaki" työ värittyis aika paljon uusien projektien myötä, eli kaikki käy :)

Takas työntouhuun,
enkeli kuittaa.