Kun aikuistuu -runorunonen

Kun aikuistuu,
oppii priorisoimaan asioita.

Kun aikuistuu,
miettii joskus kauemmaksikin.

Kun aikuistuu,
nukkuu enemmän.

Kun aikuistuu,
on pitkäpinnaisempi.

Kun aikuistuu,
ei ole maailman keskipiste, absoluuttinen totuus.

Kun aikuistuu,
itsenäistyy,
huolehtii raha-asioistaan,
siivoaa kodin joka viikko,
ostaa asunnon, auton ja koiran.

Tai ainakin yrittää niin.

Vuosi vaihtui, kujeetkin hiukan :)

Tammikuu on jo kovassa vauhdissa ja menee aika paljon paremmissa merkeissä kuin joulukuu, töiden puolesta siis, muutenhan on aika kivasti mennyt jo pitkään :)

Aloitin siis nuoriso-ohjaajana 7.1. tasan viikon sisällä siitä, kun mulle oltiin puhelimessa työpaikan saamisesta soitettu. Rauhallista on vielä ollut, kun tää tila aukeaa suurelle yleisölle vasta ensi viikolla jotta mulla ja toisella uudella, Tepolla, on aikaa rauhassa perehtyä tilan arkeen. Ja siis, Espoossa vaikutan nyt. On tämä kuitenkin paljon kivempaa kuin se myyntiedustajakokeilu, joka mulla oli viime kuussa. Peräänkuulutan perehdytystä!

Kotona menee aika kivasti. Casper jäniini oli tossa jonkin aikaa kipeänä, mutta onneksi ananasmehu auttoi ummetukseen ja nyt kani taas syö ja juo entiseen tapaansa. Äidinvaistot heräs kyllä kunnolla, kun tajusi, ettei kani ole syönyt moneen päivään muonaansa. Kämppiksetkin elävät tällä hetkellä rauhassa, kun saatiin sovittua, että kun joku herää aamulla aikaisin, niin silloin muut elävät rauhassa. Toivottavasti tämä nyt toimii, ainakin he kävivät toissailtana yhdessä salilla. :D

Niin, eikä tässä hirmu montaa yötä ole tarvinnut yksin nukkua.. <3 Vaikkakin on ihan hyvä, että välillä toinen viipeltää muualla, sillä pitää niitä omia angsteja saada purettua, ja tekstiviestillä kiukuttelu on paljon ystävällisempää kuin raivota päin naamaa. :D Eiköhän sitä kai jo kuuluisi ihan yleisestikin puhua itsestään seurustelevana ihmisenä, jos ollaan hengailtu yhdessä jo loppukeväästä lähtien. Taitaa olla sen aika. :)

On muuten ollut aika kivaa keretä nähdä kavereita urakalla mm. joulun tienoilla. Nyt varattiin porukalla matka Rhodokselle vapuksi, meitä lähtee kahdeksan ja koossa on hyvä porukka. Toissapäivänä mulle myös laitettiin mailia syksyn Prahan reissusta, kun päivämäärät varmistuivat. Oltiin me siskon kanssa vissiin ihan hyvää seuraa viime syksynä, kun äijät haluavat meidän uudelleen mukaan säbäjoukkueensa huoltajiksi. ;)

Yläasteystäväni Emppu sai toisen lapsen, tällä kertaa pienen prinsessan. Huisin isot onnittelut hälle ja Samille!

Iloista perjantaita kaikille!
(Vaikka itse vietänkin viikonloppuni lähes täysin säbähalleilla, yhteensä 9 tuomarointia..)
enkeli kuittaa.

Joulu tulla jolkottaa.

Viimeisten joululahjojen paketointi on tässä kovassa vauhdissa siitäkin huolimatta, että oon onnistunu kadottamaan jo monta vuotta hyvin palvelleen lahjanarurullan, jota kuitenkin käytin viimeksi perjantaina. Nyyh. Ehkä se löytyy siivotessa, sillä aattelin kuitenkin vielä sen jälkeen, kun olen Cassu -kanin ja sen tavarat, lahjat ja omat vaatteeni pakannut eteiseen, imuroida koko muun kämpän. Voisin ehkä kaiken muun paitsi kanin jo viedä autoonkin, niin ei ole niin paljon tavaraa tiellä. :)

Lähden siis tänään loppuviikoksi Nummelaan, jei. Kiva mennä syömään jouluruokia, saamaan toivomiaan hyödyllisiä lahjoja (onneksi ihmiset ei osta enää nykyään niin paljon hyödytöntä krääsää, kuin silloin kun oli pienempi..) sekä näkemään sukulaisia ja kavereita pitkästä aikaa. Se on aika kivaa :)

Suuntaan loppuviikosta Lohjalle, eli silloin parantelen taas loppusyksyn laiminlyöntejä kun toivottavasti kerkeän näkemään kamuja urakalla. Vaikkakin toivottavasti se menee hiukan rauhallisemmissa merkeissä kuin viime kesänä, enkä päädy minkään bileillan jälkeen minnekään jatkoille, ihan oman mielenrauhan vuoksi... x)

Mutta ei näistä sen enempää, kohta pitää mennä pomoa moikkaamaan, elikä aletaanpa laittelemaan itseä tässä samalla kuntoon..

Erittäin ihanaa joulun aikaa kaikille! <3
enkeli kuittaa.

End of an area.

Tänään se viimein sitten oli: mun viimeinen toimistotyöpäivä Suomen Lukiolaisten Liiton toimistossa. Työntäyteinen ja tunnerikas. Ja ihan kauhea.

Tyhjensin tietokoneeni muistin, työpöytäni, kirjahyllyni, seinäni, ilmoitustauluni ja pakkasin henkilökohtaiset tavarani laukkuun. Söin läksiäiskakkua väijytyksen jälkeen ja onnistuin olemaan itkemättä silloin, vaikka lähellä olikin. Mietin parhaimmat ja huonoimmat muistoni näiden vuosien aikana ja sain niitä ihan liikaa mieleen. Tapahtumia, arvostavia puheita, kävijämäärien kasvuja, halauksia, ystäviä.. Sitä tämä aika, pitkät kolme vuotta ja kaksi kuukautta tarkoittavat mulle.

Tarkoittavat sitä, että näin konkreettisesti omien käsieni työn tuottavan tulosta, saavan nuoria ihmisiä liikkeelle, oppivan uusia asioita ja tuntemaan kaiken sen, mitä mä oon vuosien aikana tuntenut.

Ehkäpä sen takia tää onkin niin haikeaa, tää työpaikan vaihdos, sillä samalla kun huomenna myyn sieluni markkinavoimille, ainakin hetkeksi, pätkäisen viimeiset yhteyteni siihen, minkä oon tuntenu kodikseni neljätoista vuotiaasta lähtien: järjestötoimintaan, siihen että oikeasti tekee asioita, joilla vaikuttaa siihen, millaiseksi maailma muuttuu. On osa yhteiskuntaa ja muokkaa siitä sellaista kuin itse siitä haluaa. Tekee sitä yhdessä muiden samaa mieltä olevien ihmisten, nuorten, järjestöaktiivikollegojen kanssa.

Ja nyt kun ei tee sitä enää edes niin, että opettaisi muita tekemään sitä, tuntee olonsa hiukan eksyneeksi. Tuntee olonsa heliumpalloksi jonka naru on katkennut ja se lentelee yksinään ympäriinsä, vailla kiinnekohtaa.

Sitä ei vaan osaa ajatella, että mitä nyt. Mistä nyt saa ne onnistumisen tunteet, kun tietää tekevänsä hyvää koko maailmalle. Niin suurellisesti kun asiaa voi ajatellakaan. Vaikka järjestöistä en pääse ikinä eroon, niin on eri asia puuhastella pikkuasioita kavereiden kanssa, kun olla mukana kehittämässä koulutusta, yhteiskuntaa, maailmaa paremmaksi.

Siksi se on niin haikeaa, päästää irti kaikesta, mikä on tehnyt musta juuri tällaisen, kun mä olen: elämää rakastavan ja oman arvonsa tuntevan.

Sen ovat Suomen Lukiolaisten Liitto, nuorisovaltuusto, oppilaskuntavuodet sekä opiskelu mulle antaneet: terveen itsetunnon ja täyden elämän. SLL oli viimeinen kiinnitys siihen, mikä sai mut tuntemaan itseni tärkeäksi, silloinkin kuin muu maailma ei tuntunut sitä tekevän.

Enempää en voi kiittää ja siksi toivonkin, että myös SLL saa vain parasta, parhaat työntekijät ja aktiivit, jotka sillä on lähes aina ollutkin.

Kiitos SLL, kiitos, että pidit mut vielä ns. aikuisenakin lähellä maata ja muistutit, että elämässä on tärkeintä tehdä siitä sellaista kuin haluaa. Vähempään ei oo syytä tyytyä.

Haikein sydämin, mutta luottavaisin silmiin tulevaisuutta tutkaileva,
enkeli kuittaa.

TJ 1

Meikäläisen 25 -vuotisbileet on huomenna ja niitä on jo odotettukin.. Järjestelyt painottuvat tämän päivän iltaan sekä huomiseen päivään, onneksi Liiton kiesi on huomenna käytössä helpottamassa tavaroiden hakua ja roudausta.

Nyt sitten nähdään, miten kymmenen vuoden tapahtumajärjestämiskokemus jelppii suurien bileiden järjestämisessä. Jos tämä onnistuu hyvin, niin sitten voin sitä alkaa tehdä sivubisneksenä ;) Vähän niinkuin tuo kakkujen leipominen tänään illalla :)

Huomisista bileistä tulee hienot, mahtavat ja toivottavasti erittäin onnistuneet. Kunhan itsekin jossain vaiheessa pääsee boolia maistelemaan.. ;)

Eli kaikki kutsun saaneet: teidän on parasta raahautua paikalle, muuten jäätte paitsi hillittömistä juhlahumuista. :)

Juhlafiiliksin,
enkeli kuittaa.