Syistä olla iloinen

Ääh. Koska elämä on perusarkea: säbää ja töitä, meinaa pikkuasioista iloitseminen jäädä kokonaan unholaan näin julkisesti. Koska on kylmä ja harmaata, niin tästä tulee sellainen iloisuusposti, eli syitä, miksi voi nyt olla iloinen. :))

1. Viestinnän opintojen peruskokonaisuuden viimeisen kurssin suoritusmerkki tuli: numeroksi 4/5 ja sillä istumalta tuli sitten viestinnän perusopinnot suoritettua. Hyvä minä! -> Palkkioksi voin mennä tänään Lautapelit.fi - liikkeeseen ja ostaa meitin Carcassoneen uuden lisäosan. :)

2. Viestinnän aineopintojen eka kurssi on alkanut. Vaikka nyt onkin ihan hirmusti verkkoluentoja, enkä tajunnu ekan luennon kalvoista mitään, niin eiköhän se tästä aukene ja saan tänäkin vuonna tehtyä sen min 20op yliopisto-opintoja avoimessa :)

3. Pepi-hauveli täytti yhden vuoden viime viikolla ja se tulee nyt pe kylään äitin ja iskän (ja mummin ja papan kanssa). Puput ei tykkää, mutta mulla on jo hulivilikoiraa iksu :)

4. Mää täytän tällä viikolla vuosia, ja vaikka se ei välttämättä olekaan iloinen asia, niin parhaista parhaimpia kamuja on tulossa juhlimaan la (ja ne, joille ei kutsua vielä ole tullut, niin tervetuloa mukaan. On pitänyt vähän säännöstellä, kun ei meitin kaksioon montaa kymmentä ihmistä mahdu..). Luvassa uusia kakkukokeiluja, nachoja, viiniä ja eriomaista seuraa ja toivottavasti tanssia :)

5. Viime viikolla käytin hirmusti aikaa kodin siivoukseen, kun Topi oli kutsumassa kavereitaan lauantaina (Topi siivosi toki myös) ja sen takia tällä viikolla ei tarvitse siivota niin kovasti ennen bileitä :)

6. Pallokeisareien naisten joukkue ei ole tällä sarjakaudella hävinnyt vielä kertaakaan, ja taistelu siitä jatkuu jälleen ensi viikon lauantaina!

Näillä pääsee alkuun!
Ihania pimeneviä syysiltoja kynttilän valon äärellä kaikille ihanuuksille!

-anuenkeli.

Tekosyitä, itsetuntoa ja kokkailua

Taas pari viikkoa hurahti kirjoittamatta, mutta on hyviä syitä sille :D

1. Teen avoimessa yliopistossa viestinnän opintoja ja oli perusopintojen vikan esseen dl ja sitten piti vielä kommentoida muiden esseitä. Siihen meni pari iltaa.

2. Kollegani oli sairaslomalla 2,5 viikkoa, joten me kaksi terveiden kirjoissa olevaa teimme hänenkin työnsä; kiirettä riitti. Siinä vaiheessa kun viikossa vedit 6 Friends -oppituntia ja kolme kerhoa ja pari kohdennettua pienryhmää ja sitten ilta-aukiolot pe (ja la), niin ei hirmusti riittänyt energiaa muuhun :D

3. Säbää on hurjasti; joka viikko treenit, eka sarjaturnaus oli, pari talviliigan peliä ja sitten ei sovi unohtaa viikonlopun tuomarointejakaan. Mut onneks ne on vaan kivoja juttuja.

Tuomarointiin etäisesti liittyen, voisin nostaa pohdintaan asian, jota tällä viikolla puitiin parin seiskaluokan kanssa, ja joka taas jälleen kerran on noussut esille sekä omissa ajatuksissa, että ystävän kanssa keskustellessa esille. Itsetunto. 

Friends- tuntien yks perusjuttu on se, että lapset/nuoret alkavat miettimään omia vahvuuksiaan ja sitä kautta kehittämään vihreitä (eli positiivisia) ajatuksia, jotta selviävät hankalistakin tilanteista eteenpäin luovuttamatta täysin. Koko prosessi aloitetaan siis pohtimalla itsetuntoa; milloin se on vahva ja miten sitä voi vahvistaa tai vastaavasti heikentää. 

Koen itse omanneeni aina suhteellisen vahvan itsetunnon. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että olen yläaste- ja lukioaikoina rohkeasti käyttänyt vaatteita, joista pidin, riippumatta siitä, mitä muut niistä tykkäsivät. Lisäksi ollessani mukana nuorisovaltuustossa, olin paljon esillä, erityisesti lukioaikoina, jolloin olin puheenjohtajana (myös oppilaskunnassa). Koen toki olleeni tietyllä lailla myös tietynlaisten naljailujen kohteena, joiden vuoksi jokin tietty vaatekappale jäikin kotikäyttöön, mutta sitten taas esimerkiksi eräät hopeanväriset kengät olivat ahkerassa käytössä niiden eläköitymiseen saakka :) Yläaste- ja lukioikäiset pojat eivät tunnetusti ole niitä fiksuimpia/aikuisempia/huomaavaisempia, joten onneksi en ottanut ikinä heidän "huumoriaan" vakavasti.

Kuitenkin voisin todeta senkin, että tietynlainen mielyttämisen halu on aina ollut olemassa, mikä näkyy ehkä siinä, että olen asiakaspalvelutyössä ollut pirun hyvä. Lisäksi nyt aikuisiällä olen huomannut, että minulle on tärkeää saada aikaiseksi hyvä vaikutelma muihin ihmisiin. Jos olen kuullut, että jokin ihminen ei ole jostain syystä pitänyt minusta, on heti tullut mieleen kysymys MITÄ MINÄ OLEN TEHNYT VÄÄRIN? Onko mahdollista, että näin aikuisiällä siis heikentää itsetuntoaan tuollaisilla ajatuksilla? 

Friends -oppitunnin soveltaminen: hetken aikaa "punaisten ajatusten" jälkeen, pakotin itseni kohtaamaan faktat. 

1) Kaikki ihmiset eivät voi pitää kaikista. Joidenkin kanssa voit kaverustua vasta pitkänkin tutustumisajan päästä, eikä kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla kaveri. 

2) Ensivaikutelma voi pettää, joku ei-niin-mukavalta tuntuva/ei-niin-mukavasti käyttäytyvä tyyppi voikin olla pinnan alla todella kultainen ja tutustumisen arvoinen. Myös ensitapaamisen olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, millaisena muut minut näkevät. Aina en ole mukava, tai halukas tutustumaan uusiin tyyppeihin. Tarkoituksella en kuitenkaan ketään loukkaa.

3) Minulla on elämässäni jo todella paljon todella hyviä ystäviä. He pitävät minusta juuri sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse muuttaa todellista itseäni. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN SULJE POIS SITÄ TOSISEIKKAA, että tiedostan huonot ominaisuuteni ja yritän ystävieni seurassa hillitä niitä välttääkseni ikäviä tilanteita.

4) Vaikka koenkin, että tulen yleisesti ottaen toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa, olen myös saanut solmittua erittäin hyviä rupatteluvälejä myös näiden miesten tyttöystäviin/avovaimoihin/vaimoihin. Ja niihin, joihin en ole vielä sitä tehnyt, katso uudelleen kohta 1) :)

Nämä ajatukset mielessä myös minä, kohta 29 -vuotias itsenäinen, aikuinen nainen, voinen pikkuhiljaa päästä irti ajatuksesta, että minun on pakko olla "hyvä tyyppi". Enköhän ole hyvä tyyppi ihan ilman pakonomaista yrittämistäkin :)

Syysterkuin,

anuenkeli

JK. Tehtiin tähään sikahyvää sunnuntairuokaa Topin kanssa: hirvenlihaa ja uunijuureksia. Kauden ruokaa siis ;)

Uunijuureksista erinomainen resepti: 

• bataattia
• punasipuli
• lanttua
• punajuurta
• timjamia
• öljyä

Pilko juurekset ja sipuli suht pieneksi. Laita uunivuokaan ja sekoita sekaan loraus öljyä (itse käytän oliiviöljyä) sekä päälle timjamin oksia. Uuni 200 astetta ja sitten n. 45 min. Namnam. 

Sählyä, askartelua ja uusia näkökantoja

Huoh! Taas hurahti liian pitkä aika tämän blogin päivittämisestä. Pitää yrittää tsempata, vaikka perusarjesta ei hirmusti aina olisikaan kirjoiteltavaa. 

Salibandykausi on hurahtanut myös omalta kohdaltani vihdoin käyntiin. Pari viikkoa sitten testailin jo tuomarointia Tribal Cupissa, mutta tuolloin jo häirinnyt ällöttävä palovamma ranteessa (teevesitermari pisti vedet paineella ulos..) esti oman pelaamisen ennen tätä viikkoa. Tiistaina oli tiukkaakin tiukempi peli, kun Talviliiga starttasi, eikä se nyt ihan tosi huonosti mennyt. Eilisissä treeneissä sen sijaan olin hetkittäin aika hukassa, mutta toivottavasti sunnuntaina sitten sarja-avauksessa menee paremmin :D Lauantaina pitäisi myös ekat M6D -pelit visailla, eli ei tartte hirmusti levätä viikonloppuna. Mutta ihan kivaa silti! :)

Piti jo aiemmin postata seuraava linkki, mutten saanut aikaiseksi. Toissa viikon NYT -liitteessä oli todella ajatuksia herättävä kirjoitus pedofiliasta sairautena, johon on todella vaikea saada apua, ennenkuin pedofilia sekoittaa pään niin, että lapset joutuvat konkreettisiksi kohteiksi. Suosittelen jokaista lukemaan, ainakin itselleni tuli ihan täysin uusi näkökulma asiaan, kun haastattelun kohteena on mies, joka murrosiässä havaitsi viehättyvänsä lapsista ja kävi itsensä kanssa vuosikausien ajan kamppailua, ennenkuin uskalsi pyytää psykiatrista apua. Tärkeää on myös erottaa pedofilia -suuntauksen henkilöt lasten hyväksikäyttäjistä, sillä vain hyvin harva pedofilia-ajatuksia omaava henkilö on lapsiin sekaantuja. Artikkeli siis löytyy täältä, ja jotta nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi: EN HYVÄKSY LASTEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ, mutta olisi se silti oikein, että pedofilisista ajatuksista saisi yhtä helposti apua, kun esim. skitsofreniasta kärsivä, jotta vältyttäisiin siltä, että pään seotessa ovat kohteina jonkun ihmisen pienet, viattomat, lapset. 

Miettikää sitä, 

anuenkeli. 

JK. Askarreltiin lasten kanssa viime viikolla naapurikoulun 50-vuotislahjaksi opettajien huoneeseen lankakeräkranssi, josta kuvia alla. Ohje tekemiseen napsittiin tästä, mutta kehiteltiin vähän itse lisukkeita :)

Kranssi ja kortti, jonka väsäsin ilman apua ;)

Kranssi käytössä, todella upea.

Hubotit - inhimillisiä vai ei?

Olen nyt alkanut katsomaan Yle Areenasta ruotsalaista SVT:n tuottamaa Hubotit -sarjaa. Sarja sijoittuu tulevaisuuteen ajassa jolloin ihmisrotu on kehittänyt ihmismäisen robotin palvelemaan, hoitamaan ja tekemään raskaita töitä. Jokaista työtä varten on oma hubottityyppi, joka ohjelmoidaan tarkoin tiettyyn työhön ja lisäominaisuuksia saa sirujen avulla. Hubotit tulee myös säännöllisesti katsastaa, jotta niiden koneiston hajotessa, ne tuhotaan jottei niistä ole vaaraa ihmisrodulle. Hubottien uudelleen ohjelmoiminen ja vapauttaminen on laitonta. Hubotteja käytetään tehtaissa, kotiapulaisina, vanhusten kotihoitajina, strippareina yms.

Kuulostaa täydelliseltä, eikö? Mutta entäs sitten kun palvelijahubotin (joka ymmärtää paremmin kuin oma mies ikinä) ja omistajan välille syntyy romanssi? Onko hubotti inhimillinen olento vai verrattavissa autoon? Mitäs sitten kun alkaa muodostua ihmisiä, jotka pelkäävät, että hubotit valtaavat maailman ja ihmisrotu katoaa? Mitä tehdään tilanteessa, jolloin perustetaan puolueita, joiden virallisena tavoitteena on saada hubotit keksittymään vain ihmisille sopimattomiin töihin (kuten jätteiden käsittely) ja ainakin tietyn ryhmän epävirallisena tavoitteena on hävittää kaikki hubotit pois maan päältä.

Kuulostaako tutulta? Keskustellessani eri ihmisten kanssa tästä sarjasta, tulee pakostakin mieleen, että sarjassa on jonkinmoisena piilotarkoituksena saada ruotsalaiset miettimään maahanmuuttajien tilannetta hiukan eri näkökulmasta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ota itse selvää. Hubottien ensimmäinen jakso on näkyvillä Yle Areenassa vielä 3 päivää!

Ajatuksia herättäen,

anuenkeli.

Ps. Ihan loistava sarja siis, suosittelen :D

Musiikin ilo

Tähän väliin kirjoitan postauksen, johon sain idean perjantai-iltana. Ja nyt kun on aikaa, niin palataanpa asiaan, josta olen jo joskus aiemminkin jossain blogissani jotain kirjoitellut. 

Alltime lempibändini elokuvateatterin kankaalta ihailtuna.

Olen siis ostanut uuden puhelimen ja siihen ostin uudet kuulokkeet ja nyt pitkästä aikaa sitten kuuntelinkin koko kotijunamatkan työvuoron jälkeen musiikkia. Juuri sellaista musiikkia, mistä minä pidän ja olen puhelimeeni valinnut ladata. 

Ja kyllähän se sitten oli sellainen juttu, että olinpas Topinkin mielestä poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Mikäpä siinä oli ollessa, kun ei tarvinnut kiinnittää muitten ongelmiin huomioita, vaan saattoi jammailla, hyräillä ja lopulta jopa vähän lauleskella kuulokkeet korvassa mun mielestä maailman  parasta musiikkia. 

On sillä musiikilla vaan jännä valta, kun mieli leijuu ja kaikki tuntuu kivalta, silloin kun kuuntelee kivaa musiikkia. 

Tokihan myös mieleen muistuu ne teiniajat, jolloin sydänsuruja paranneltiin halaamalla tyynyä ja kuuntelemalla lempislovareita. Vai mitä Tuuli? :)

Eli musiikki parantaa elämänlaatua huimasti. Kunhan nyt vaan tässä elämän kiireessä muistaisi sitä musiikkia myös kuunnella ja sieluaan siinä samalla hoitaa..

Nauttikaamme kaikki omasta lempimusiikista ainakin yhden laulun verran päivittäin!
-anuenkeli.