Sählyä, askartelua ja uusia näkökantoja

Huoh! Taas hurahti liian pitkä aika tämän blogin päivittämisestä. Pitää yrittää tsempata, vaikka perusarjesta ei hirmusti aina olisikaan kirjoiteltavaa. 

Salibandykausi on hurahtanut myös omalta kohdaltani vihdoin käyntiin. Pari viikkoa sitten testailin jo tuomarointia Tribal Cupissa, mutta tuolloin jo häirinnyt ällöttävä palovamma ranteessa (teevesitermari pisti vedet paineella ulos..) esti oman pelaamisen ennen tätä viikkoa. Tiistaina oli tiukkaakin tiukempi peli, kun Talviliiga starttasi, eikä se nyt ihan tosi huonosti mennyt. Eilisissä treeneissä sen sijaan olin hetkittäin aika hukassa, mutta toivottavasti sunnuntaina sitten sarja-avauksessa menee paremmin :D Lauantaina pitäisi myös ekat M6D -pelit visailla, eli ei tartte hirmusti levätä viikonloppuna. Mutta ihan kivaa silti! :)

Piti jo aiemmin postata seuraava linkki, mutten saanut aikaiseksi. Toissa viikon NYT -liitteessä oli todella ajatuksia herättävä kirjoitus pedofiliasta sairautena, johon on todella vaikea saada apua, ennenkuin pedofilia sekoittaa pään niin, että lapset joutuvat konkreettisiksi kohteiksi. Suosittelen jokaista lukemaan, ainakin itselleni tuli ihan täysin uusi näkökulma asiaan, kun haastattelun kohteena on mies, joka murrosiässä havaitsi viehättyvänsä lapsista ja kävi itsensä kanssa vuosikausien ajan kamppailua, ennenkuin uskalsi pyytää psykiatrista apua. Tärkeää on myös erottaa pedofilia -suuntauksen henkilöt lasten hyväksikäyttäjistä, sillä vain hyvin harva pedofilia-ajatuksia omaava henkilö on lapsiin sekaantuja. Artikkeli siis löytyy täältä, ja jotta nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi: EN HYVÄKSY LASTEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ, mutta olisi se silti oikein, että pedofilisista ajatuksista saisi yhtä helposti apua, kun esim. skitsofreniasta kärsivä, jotta vältyttäisiin siltä, että pään seotessa ovat kohteina jonkun ihmisen pienet, viattomat, lapset. 

Miettikää sitä, 

anuenkeli. 

JK. Askarreltiin lasten kanssa viime viikolla naapurikoulun 50-vuotislahjaksi opettajien huoneeseen lankakeräkranssi, josta kuvia alla. Ohje tekemiseen napsittiin tästä, mutta kehiteltiin vähän itse lisukkeita :)

Kranssi ja kortti, jonka väsäsin ilman apua ;)

Kranssi käytössä, todella upea.

Hubotit - inhimillisiä vai ei?

Olen nyt alkanut katsomaan Yle Areenasta ruotsalaista SVT:n tuottamaa Hubotit -sarjaa. Sarja sijoittuu tulevaisuuteen ajassa jolloin ihmisrotu on kehittänyt ihmismäisen robotin palvelemaan, hoitamaan ja tekemään raskaita töitä. Jokaista työtä varten on oma hubottityyppi, joka ohjelmoidaan tarkoin tiettyyn työhön ja lisäominaisuuksia saa sirujen avulla. Hubotit tulee myös säännöllisesti katsastaa, jotta niiden koneiston hajotessa, ne tuhotaan jottei niistä ole vaaraa ihmisrodulle. Hubottien uudelleen ohjelmoiminen ja vapauttaminen on laitonta. Hubotteja käytetään tehtaissa, kotiapulaisina, vanhusten kotihoitajina, strippareina yms.

Kuulostaa täydelliseltä, eikö? Mutta entäs sitten kun palvelijahubotin (joka ymmärtää paremmin kuin oma mies ikinä) ja omistajan välille syntyy romanssi? Onko hubotti inhimillinen olento vai verrattavissa autoon? Mitäs sitten kun alkaa muodostua ihmisiä, jotka pelkäävät, että hubotit valtaavat maailman ja ihmisrotu katoaa? Mitä tehdään tilanteessa, jolloin perustetaan puolueita, joiden virallisena tavoitteena on saada hubotit keksittymään vain ihmisille sopimattomiin töihin (kuten jätteiden käsittely) ja ainakin tietyn ryhmän epävirallisena tavoitteena on hävittää kaikki hubotit pois maan päältä.

Kuulostaako tutulta? Keskustellessani eri ihmisten kanssa tästä sarjasta, tulee pakostakin mieleen, että sarjassa on jonkinmoisena piilotarkoituksena saada ruotsalaiset miettimään maahanmuuttajien tilannetta hiukan eri näkökulmasta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ota itse selvää. Hubottien ensimmäinen jakso on näkyvillä Yle Areenassa vielä 3 päivää!

Ajatuksia herättäen,

anuenkeli.

Ps. Ihan loistava sarja siis, suosittelen :D

Musiikin ilo

Tähän väliin kirjoitan postauksen, johon sain idean perjantai-iltana. Ja nyt kun on aikaa, niin palataanpa asiaan, josta olen jo joskus aiemminkin jossain blogissani jotain kirjoitellut. 

Alltime lempibändini elokuvateatterin kankaalta ihailtuna.

Olen siis ostanut uuden puhelimen ja siihen ostin uudet kuulokkeet ja nyt pitkästä aikaa sitten kuuntelinkin koko kotijunamatkan työvuoron jälkeen musiikkia. Juuri sellaista musiikkia, mistä minä pidän ja olen puhelimeeni valinnut ladata. 

Ja kyllähän se sitten oli sellainen juttu, että olinpas Topinkin mielestä poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Mikäpä siinä oli ollessa, kun ei tarvinnut kiinnittää muitten ongelmiin huomioita, vaan saattoi jammailla, hyräillä ja lopulta jopa vähän lauleskella kuulokkeet korvassa mun mielestä maailman  parasta musiikkia. 

On sillä musiikilla vaan jännä valta, kun mieli leijuu ja kaikki tuntuu kivalta, silloin kun kuuntelee kivaa musiikkia. 

Tokihan myös mieleen muistuu ne teiniajat, jolloin sydänsuruja paranneltiin halaamalla tyynyä ja kuuntelemalla lempislovareita. Vai mitä Tuuli? :)

Eli musiikki parantaa elämänlaatua huimasti. Kunhan nyt vaan tässä elämän kiireessä muistaisi sitä musiikkia myös kuunnella ja sieluaan siinä samalla hoitaa..

Nauttikaamme kaikki omasta lempimusiikista ainakin yhden laulun verran päivittäin!
-anuenkeli.