Enkeli ja sen ajatukset

torstai 12. helmikuuta 2015

Naminami kasvisruokia

Heti perään toinen postaus, kun muistin, että mitä sitä kaikkea olenkaan pohtinut, että olisin voinut postata tänne!

Olen nyt pari vuotta omaa ruokarepertuaariani laajentaakseni osallistunut Madventuresin Lihattomana lokakuuhun ja halusin jakaa myös tänne hyviksi koettuja kasvisruokareseptejä.

TÄYTETYT PAPRIKAT

http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/paaruoat/pasta-_ja_makaroniruoat/muut_pasta-_ja_makaroniruoat/tummalla_makaronilla_taytetyt_paprikat/

Jos tuntuu, ettei kestä täysin lihattomana, voi Topi-tyyliin lisätä sekaan pikkaisen j-lihaa. Toimii se niinkin..

KAHDEN JUUSTON KASVISLASAGNE

http://www.valio.fi/reseptit/kahden-juuston-kasvislasagne/

PORKKANAPIHVIT JA TSATSIKI

http://tomaatit.vuodatus.net/lue/2007/07/porkkanapihvit-ja-tsatsiki

Tsatsiki kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä makustumaan ja bulgarian jogurtin sijasta voi käyttää turkkilaista jogurttia. Lisäksi pari ruokalusikallista tuoretta tai kuivattua minttu antaa kivan säväyksen.

Pari muuta reseptiä on hukassa, pitää kaivaa ne kotona :)

Kasvisruokailoa!

-anuenkeli.

arkeaArkea.

Blogini on hyvin hiljainen.

Eikö minulla ole enää mitään sanottavaa? Aika jännää henkilöltä, jolla yleensä sanottavaa kyllä riittää :D

Jos maailmaa syleileviä ajatuksia ei ole, voisihan sitä aina kirjoittaa omasta arjestaan. Arki on kuitenkin yleensä aika mukavaa.

Viime aikoina kalenterini on täyttänyt kehityskeskustelut, 13 henkilöä tammi-helmikuun aikana on aikamoinen urakka, mutta hyvinkin mieluinen. 9/13 siis tehtynä ja hyvä mieli on. Jotenkin tässä vaiheessa esimiesuraa osaa ainakin vielä hyvin tsempata alaisiaan ja keksiä niitä oikeita kehittämiskohteita, kun on vasta vähän aikaa itse ollut "kentällä". Tilalle ei ole ikävä, mutta tämä on oiva tapa vaikuttaa siihen, mitä tiloilla tapahtuu ja miten nuorisonohjaajia opastaa siellä toimimaan.
Kehityskeskusteluiden parasta antia on keskustelu ja analysointi siitä mikä on nyt hyvää ja mitä voisi tehdä paremmin. Ja luonnollisesti palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Kivaa palautetta onkin tullut, jahka 360-kysely lähtee, saa nähdä tuleeko nimettömänä yhtä positiivista ;)

Olen muuten ottanut Pinterestin aktiivisempaan käyttöön postaamalla sinne mun lemppariasioita eri kaupungeista, missä ollaan vierailtu viime vuosina, uusimpana NYC ja tulossa kevyt versio Tallinnastakin. Käy siis tsiigaamassa -> https://www.pinterest.com/anuenkeli/

Iloa ja aurinkoa harmaaseen helmikuun torstai-iltaan, onneksi auringon määrä kasvaa jatkuvasti. Tässä eilen aamulla ottamani kuva kotitalon pihasta Viikistä :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Boys don't cry

Jihuu, blogini hiljaiselo päättyy tähän. Ja nyt kaiken muun somettelun ohella, yritän myös saada pidettyä blogini elossa, jotta lukemista riittäisi.

---

Tällä viikolla katsoin Hjallis -ohjelman jaksoa, jossa oli Duudsoneiden Jarno haastattelussa. Hurjapääporukan aivotyyppi herkistyi kyyneliin kesken haastattelun, kun muisteli tilannetta, jossa riiteli kollegansa Jukan kanssa. Jarno kyynelehti, eikä pystynyt puhumaan normaalisti. Vieressäni sohvalla alettiin tuhahtelemaan sitä katsellessa: no, eikö toi nyt riitä jo. Jäin miettimään, että oliko reaktio turhautumista haastattelijaan, joka itketti haastateltavaa, vai turhautumista itkevään ihmiseen (kun kaikissa ohjelmissa nyt haetaan amerikkalaistyylistä henkilökohtaista tragediaa, mukamas) vai hämmennys, kun näkee hurjapäämiehen itkemässä televisiossa.

Tänä syksynä on ollut mielestäni harvinaisen paljon itkeviä miehiä televisiossa: niin Iholla -miehet kuin Vain elämää -artistit ovat kaikki vuorollaan kyynelehtineet. Saako mies itkeä? Saako mies itkeä julkisesti? Saako mies itkeä suositussa televisio-ohjelmassa?

Miksi mies ei saisi itkeä, jos itkettää? Miksi itkeminen ajatellaan heikkouden merkiksi ja ehkä osoituksena feminiinisestä puolesta? Miksi monelle tulee miehen itkusta vaivaantunut olo? Miksi mies ei voisi itkeä elokuvan aikana, jos elokuva liikuttaa jotain hänessä ja tuntuu siltä, että pitäisi itkeä? Olen nähnyt tasan kerran isäni itkevän.

Samaa asiaa pohditaan myös täällä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/06/04/nyt-miesta-itkettaa

Ei se itkeminen oikeastaan itsellekään niin kovin helppoa ole. Ainakin sitä nolostelee, paitsi jos oikeasti sattuu kunnolla. Ja sitten kuitenkin itkeminen helpottaa, eli pitäisi vaan itkeä kun harmittaa, tai on surullinen, tai liikuttunut jostain asiasta.

Itsehän olen nuorempana itkenyt katsoessani Kauniita ja rohkeita. :)

-anuenkeli.