Eikö minulla ole enää mitään sanottavaa? Aika jännää henkilöltä, jolla yleensä sanottavaa kyllä riittää :D
Jos maailmaa syleileviä ajatuksia ei ole, voisihan sitä aina kirjoittaa omasta arjestaan. Arki on kuitenkin yleensä aika mukavaa.
Viime aikoina kalenterini on täyttänyt kehityskeskustelut, 13 henkilöä tammi-helmikuun aikana on aikamoinen urakka, mutta hyvinkin mieluinen. 9/13 siis tehtynä ja hyvä mieli on. Jotenkin tässä vaiheessa esimiesuraa osaa ainakin vielä hyvin tsempata alaisiaan ja keksiä niitä oikeita kehittämiskohteita, kun on vasta vähän aikaa itse ollut "kentällä". Tilalle ei ole ikävä, mutta tämä on oiva tapa vaikuttaa siihen, mitä tiloilla tapahtuu ja miten nuorisonohjaajia opastaa siellä toimimaan.
Kehityskeskusteluiden parasta antia on keskustelu ja analysointi siitä mikä on nyt hyvää ja mitä voisi tehdä paremmin. Ja luonnollisesti palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Kivaa palautetta onkin tullut, jahka 360-kysely lähtee, saa nähdä tuleeko nimettömänä yhtä positiivista ;)
Olen muuten ottanut Pinterestin aktiivisempaan käyttöön postaamalla sinne mun lemppariasioita eri kaupungeista, missä ollaan vierailtu viime vuosina, uusimpana NYC ja tulossa kevyt versio Tallinnastakin. Käy siis tsiigaamassa -> https://www.pinterest.com/anuenkeli/
Iloa ja aurinkoa harmaaseen helmikuun torstai-iltaan, onneksi auringon määrä kasvaa jatkuvasti. Tässä eilen aamulla ottamani kuva kotitalon pihasta Viikistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti