Peking taisteli vuoden 2000 olympilaisista Sydneyn kanssa ja kun ne jotkut isot-urheilu-herrat saapuivat tarkastamaan Pekingiä, tapahtui seuraavaa:
Kadulla kuljeskeli 41 -vuotias lievästi kehitysvammainen Wang Chaoru, joka sitten pidätytettiin paikallisen ison herran toimesta, sillä hänen pelättiin pilaavan Pekingin mainetta, jos hänen annettaisiin kuljeskella pitkin katuja tarkastuksen aikana. Wang Chaoru vietiin vankilaan, jossa hänet piestiin hengiltä. Vanhemmat löysivät ruumishuoneelta pahasti hakatun poikansa, jonka selässä oli poliisin pampun kokoinen reikä.
Siis voi jumalauta! (anteeksi voimasana, tähän kohtaan se kuului)
Myös tämän päivän Hesarin pääkirjoituksessa todettiin seuraavaa:
"Ensimmäinen kiista koskee sitä, pitääkö olympialaisten hengen - reilun pelin, kansojen välisen yhteisymmärryksen ja ihmisyyden kunnioituksen - sopia jotenkin järjestäjämaan perusluonteeseen. Tähän otettiin jo kantaa, kun kisat myönnettiin ilman suurempia vastalauseita Kiinalle, joka ei ole demokratian eikä ihmisoikeuksien mallimaa.
Perustelu Kiinan kelpoisuudelle oli se, että urheilu tulisi pitää urheiluna ja erillään politiikasta. Toinen kiista nousee juuri tästä perustelusta: mikä on politiikkaa?"
Mun mielestä maa, jossa ihmisoikeudet ovat näin pahasti kuralla, että vuosikymmen toisensa jälkeen viattomia ihmisiä tapetaan mitättömistä syistä ja jossa tyttölapsia syrjitään todella pahasti ja ns. vääräuskovaisia vainotaan.
Puhumattakaan siitä, että sananvapaus EI TODELLAKAAN toteudu. Kiinalaiset eivät uutisten mukaan näet tiedä edes siitä, että olympiasoihdun matkaa on sabotoitu. He ovat siinä luulossa, että kaikkialla soihtu on otettu lämpimästi vastaan. BBC ja muut uutistoimistot, jotka jotain muuta raporotoivat, kärsivät katkotuista televisiolähetyksistä. Juuri näin..
Ja sitten tällaiselle maalle myönnetään olympialaiset. Okei, urheilu ja politiikka ei kuulu yhteen, mutta miettikää sitä kaikkea hyötyä, mitä Kiina saa näistä olympialaisista mm. taloudellisesti. Onko se ansainnut kaiken sen positiivisen, varsinkaan kun ei ole pystynyt parantamaan kuralla olevia asioitaan, vaikka on luvannut?
Eipä ole ei, mutta myöhäistä se nyt on. Toivottavasti näitä asioita mietitään jälkikäteen. Onhan se ikävää, että paha ei saa palkkaansa vaan päinvastoin, silittelyä päälaelle: "Kyllä se siitä, ei haittaa."
Ja vaikka kuinka Marjo Matikainen-Kallström ajattelee soihdun kuljetuksen sabotoinnin olevan hyökkäys urheilua kohtaan, ei se rouva rakas näin ole..
enkeli kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti