Tämän tytön äiti soitti tälle tytölle tänään töihin ja kertoi itkien isänsä kuolleen ulkomailla lomalla. Eli tytön toinen pappa meni siinä.
Kyllä sitä meni hetken hiljaiseksi ja yritti koota ajatuksensa.
Ei tällä hetkellä kyllä edes itketä. Ehkä sen takia, että on niin paljon mielessä. Mutta toivottavasti tällä kertaa sitä itkis hautajaisissa. Olis tää henkilö ainakin sen arvoinen.
Harmittaa vaan pari asiaa. Papalta jäi niin monta tarinaa kertomatta, mitkä mua on aina askarruttanu. Sen merimiesajoilta ja sitten se, että mikä sai sen jäämään maihin ja menemään naimisiin mun mummon kanssa. Ja miksi ne sitten erosi loppupeleissä ymsyms. Niihin kysymyksiin mä en saa ikinä vastausta.
Harmittaa myös se, että nyt mun pappa ei nää koskaan sitä miestä, johon mä rakastun, eikä mun lapsia. Eikä mun lapset voi sanoa, että niiden isopapalla on komeat tatuoinnit, koska ne ei nää sitä koskaan muuta kuin mahdollisesti valokuvissa.
Pappa ei pääse koskaan Sirun lakkiaisiin ja Jonin valmistujaisiin. Pappa ei nää päivää, jolloin serkkumme Miska aloittaa koulun. Eikä mun hääpäivää.
Nyyh. Nyt jo kyyneleet valuu pitkin poskia. Onneksi, mä jo pelkäsin, että mä en osaa itkeä enää edes mun rakkaiden sukulaisten takia.
Mulla on aina kaikki muistot. Luulen, että kun seuraavan kerran haistan sen tietyn sikarin tuoksun, niin hymyilen vaan kun tiedän, että nyt papalla on kaikki hyvin. Hän on paikassa, jossa ei selkään satu eikä tarvitse huolehtia auto-ongelmista. Hän voi seilata purjealuksella ikuisesti taivaan merillä. Seilata ja elää uudestaan nuoruutensa hurjia hetkiä, jolloin mikään ei estänyt häntä toteuttamasta unelmaansa.
Onnea sulle pappa pilven reunalle. Sano terveisiä vanhemmilles.
Rauhallista lepoa ja kivutonta selkää sulle aina ja ikuisesti.
Ikävä tulee tottakai, mutta positiivinen sellainen. <3
enkeli kuittaa.
Kyllä sitä meni hetken hiljaiseksi ja yritti koota ajatuksensa.
Ei tällä hetkellä kyllä edes itketä. Ehkä sen takia, että on niin paljon mielessä. Mutta toivottavasti tällä kertaa sitä itkis hautajaisissa. Olis tää henkilö ainakin sen arvoinen.
Harmittaa vaan pari asiaa. Papalta jäi niin monta tarinaa kertomatta, mitkä mua on aina askarruttanu. Sen merimiesajoilta ja sitten se, että mikä sai sen jäämään maihin ja menemään naimisiin mun mummon kanssa. Ja miksi ne sitten erosi loppupeleissä ymsyms. Niihin kysymyksiin mä en saa ikinä vastausta.
Harmittaa myös se, että nyt mun pappa ei nää koskaan sitä miestä, johon mä rakastun, eikä mun lapsia. Eikä mun lapset voi sanoa, että niiden isopapalla on komeat tatuoinnit, koska ne ei nää sitä koskaan muuta kuin mahdollisesti valokuvissa.
Pappa ei pääse koskaan Sirun lakkiaisiin ja Jonin valmistujaisiin. Pappa ei nää päivää, jolloin serkkumme Miska aloittaa koulun. Eikä mun hääpäivää.
Nyyh. Nyt jo kyyneleet valuu pitkin poskia. Onneksi, mä jo pelkäsin, että mä en osaa itkeä enää edes mun rakkaiden sukulaisten takia.
Mulla on aina kaikki muistot. Luulen, että kun seuraavan kerran haistan sen tietyn sikarin tuoksun, niin hymyilen vaan kun tiedän, että nyt papalla on kaikki hyvin. Hän on paikassa, jossa ei selkään satu eikä tarvitse huolehtia auto-ongelmista. Hän voi seilata purjealuksella ikuisesti taivaan merillä. Seilata ja elää uudestaan nuoruutensa hurjia hetkiä, jolloin mikään ei estänyt häntä toteuttamasta unelmaansa.
Onnea sulle pappa pilven reunalle. Sano terveisiä vanhemmilles.
Rauhallista lepoa ja kivutonta selkää sulle aina ja ikuisesti.
Ikävä tulee tottakai, mutta positiivinen sellainen. <3
enkeli kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti