Lehdistön vallasta tehdä ja olla tekemättä asioita.

Olen tässä ollut aika monta hetkeä ihan hiljaa, sanottavaa olisi ollut paljonkin, mutta en halunnut alkaa jaarittelemaan samoja kuluneita sanoja kun muutkin esim. Jokelan tapaukseen liittyen. Myös sairaanhoitajien lakosta olisi voinut sanasensa kirjoittaa, mutta eipä allekirjoittaneella tarpeeksi tietoa asiasta ole, jotta olisin faktapohjaisesti siitä voinut kirjoittaa.

Tämä ei kyllä näytä muita estävän kertovan mielipiteitään erinäisillä julkisilla forumeilla ja lehtien mielipidekirjoitusosastoilla. Aria ja Anttia meidän toimistolla työllistävät kymmenet vastineet joita ovat joutuneet kirjoittamaan Jokelan tapauksen jälkeen käydystä "luokaton lukio on huono asia" -keskustelusta, jossa monet asiasta mitään tietämättömät, tai sellaiset, jotka eivät tarpeeksi tiedä, ottavat asiaan kantaa ja täten vääristävät muiden mielipiteitä perusteillaan ja "faktoillaan", jotka eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon.

Toki on hienoa, että ihmiset saavat huolensa ja mielipiteensä tuoda esille, mutta jos esimerkiksi noita kirjoituksia julkistava lehti sitten torjuu niitä harvoja kirjoitelmia, joissa olisi oikeasti tuotu faktaa esille, niin voidaan miettiä, että onko tämä nyt ihan tarkoituksen mukaista? Näin on varmasti käynyt monessa muussa asiassa aiemminkin, mutta nostan tämän "meidän" tapauksemme nyt esille, sillä se on ainoa konkreettinen esimerkki, joka minulla on.

Pointtinani on siis se, että on hienoa, että ihmiset saavat avautua, mutta jotta ei muille jäisi harhatietoa keskutellusta asiasta, olisi hienoa, että myös faktatiedon annettaisiin tulla julkiseksi, jottei käy mitään ikävää sen takia, että väärässä tiedossa olevat ihmiset alkavat ajaa asioita, joita ei tarvitsisi, jos oikea tieto olisi kaikilla tiedossa.

Olipa selkeää.. x)

Toivottavasti ensi kerralla saan aikaan hieman mielenkiintoisemman blogitekstin, tämä nyt vain oli tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä.

Hyvää vapaa lehdistö! Hienoa työtä sananvapauden kanssa, mutta muistakaa myös faktat, kiitos.

enkeli kuittaa.

Vihreä pieni peikko olkapäällä

En tiedä, mistä nää kirjoitettavat aiheet vaan pongahtaa päähän, mutta jos nyt tällä kertaakin seuraisin inspiraatiotani ja raapustaisin suomalaisten kansantaudista: kateudesta.

Alkuun haluan sanoa itsekin olleeni hyvin usein syyllinen elämäni aikana siihen, että en tyydy omaan itseeni, vaan haluaisin olla joku muu, omistaa jonkun muun jonkun jutun tms. Pikkuhiljaa olen kuitenkin päässyt tästä piirteestäni eroon ja alankin potkia itseäni henkisesti lujaa aina kun tajuan ajattelevani vihreän pienen peikon aivoilla omieni sijaan.

Kateuden kohteena ovat aina ne hyvännäköiset, fiksut, osaavat, sosiaaliset ja muuten vaan täydelliseltä vaikuttavat ihmiset, joilta onnistuu kaikki, mikä normaaleille ihmisille tuntuu olevan vaikeaa. Heillä on täydelliset ihmissuhteet, hieno auto, mukava työ, hyvä palkka, huomiota herättävän hyvä ulkonäkö, he osaavat laskea päässään 45:n kertotaulun ja puhuvat sujuvasti kymmentä eri kieltä, ystävystyvät kenen tahansa kanssa heti ja kaikki pitävät heistä, paitsi sinä. Ja sinä haluaisit olla aivan kuten he.

Vihreä peikko saa meidät käyttäytymään välillä tosi hullusti. Alamme juonitella toisten päänmenoksi, yritämme blogata heidät täysin elämästämme milloin milläkin verukkeilla ja luonnollisesti puhumme pahaa heistä heidän selkänsä takana. Toivomme heidän täydelliseen imagoonsa yhtä pientä säröä, josta voimme sitten kasvattaa suuren vuonon, jotta saamme heidät pois jalustaltaan, johon olemme itse heidät nostaneet omissa ajatuksissamme.

Olemmeko kuitenkaan koskaan ajatelleet, että kaikki ni ikävät ajatukset ja tunteet, jotka saamme itsessämme aikaan vihreän peikon avustuksella, tekevät meistä itsestämme vähemmän viehättäviä ja mukavia ja fiksuja ja oikeastaan kaikkea. Jos uhraisimme sen ajan, jota käytämme toisten "paremmuuden" murehtimiseen, siihen, että olisimme oma itsemme, etsisimme itsestämme ne hyvät puolet, joita voisimme kehittää, olisi maailma paljon parempi paikka.

Ei olisi niin paljon valtataisteluja, itsellemme aiheuttamia sairauksia, rahan keräämiseen liittyviä rikoksia ja onnettomia ihmisiä, kun kaikki yrittäisivät tehdä omasta elämästään mahdollisimman mukavan ja onnellisen omien mittapuidensa mukaan, ilman, että pitäisi koko aika verrata sitä muiden ihmisten vastaaviin asioihin. Voisimme keskittyä siihen, että jokaisella olisi hyvä olla, eikä tarvitsisi ajatella katkerana, että muut menevät minun ohitseni onnellisuustasoissa, jos autan heitä.

Jokaisessa meissä on omat huonot ja hyvät puolemme, osa niistä näkyy selkeämmin kuin toiset, mutta jokaisen pitäisi kehittää niitä omia hyviä puoliaan ja unohtaa siinä samalla itsensä vertailu jokaiseen maailman muuhun ihmiseen: 6 miljardia on aika iso vertailupohja. Eikä edes yhteen tiettyyn ihmiseen itsensä vertaaminen kannata, sillä sinä olet sinä ja hän on hän, kumpikin täydellinen omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Potkaistaan vihreä pieni peikko pois olkapäiltämme ja aletaan olla onnellisia toistenkin puolesta, mikäli heillä pyyhkii hyvin. Kateus rumentaa ja vanhentaa.

enkeli kuittaa.

Ajatukseen ihastuminen.

Mun on pitäny tästä aiheesta kirjoittaa jo viikkoja sitten, mutta se on vaan jäänyt. Nyt kun mulla on tässä hetki aikaa sähköpostien purun ja lounaan (ja lounaan jälkeisen aherruksen) välillä, aattelin päästää kirjoittajalahjani valloilleen hetkeksi.

Tämän vuoden aikana olen monta kertaa pohtinut sitä, minkä takia ihmiset ihastuvat niin helposti ajatukseen. Tarkoitan sitä, että minkä takia ajatuksissa pyörii lähes tuntematon ihminen, jonka vieressä olet ehkä nukkunut tai jonka kanssa olet jutellut pitkään tai lähetellyt vaikka viestejä kuukausikaupalla näkemättä livenä? Tämä ihminen, jota et edes tunne, pyörii jostain tuntemattomasta syystä ajatuksissasi, vaikket häntä edes näkisi tai häneen pitäisi yhteyttä ja sitten havaitsetkin, että ajatuskin hänestä saa vatsan kipristelemään mukavasti, hymyn syttyvän ja poskien punehtuvan. Etkä edelleenkään ole siis nähnyt häntä, hän elää vain ajatuksissasi.

Muistelet jotain hänen sanomaansa tai tekoaan, naurahdat. Ja yhtäkkiä tajuat, että olet ihastunut. Ihastunut pelkkään muistikuvaan jostakin. Ja tähän muistikuvan aiheuttajaan et ole siis tutustunut yhtään lisää, muuta kuin ajatuksissasi.

Sitä kehittää ajatuksissaan toiselle sellaisia luonteenpiirteitä ja arvoja, joita hänellä ei välttämättä ole, toivoisit vain asian olevan niin.

Ja sitten kun käy ilmi syystä tai toisesta, että parisuhde, omakotitalon rakentaminen ja koiran hankkiminen, jotka olet päässäsi rakentanut, eivät onnistukaan, kun muistikuvan aiheuttaja onkin tehnyt jotain sinusta riippumatonta, tuntuu se siltä, kuin sinut olisi hurjasti petetty, vaikka oletkin vain ihastunut ajatukseen, muistikuvaan ihmisestä, joka ei välttämättä ole lähelläkään totuutta.

Olemme me ihmiset, ainakin me naiset, aika höpsöjä, kun tällä lailla lankeamme. Voisi sitä edes ihastua oikeaan ihmiseen. Tai sitten ihastua sellaiseen, johon ei ole mitään oikeita mahdollisuuksia. Siksi mä olenkin menossa naimisiin Chad Michael Murrayn tai Andreas Thorkildsenin kanssa.. ;)

enkeli kuittaa.

Kausi potkaistu käyntiin..

Sekä pelaamisen että huvittelun puolesta :D

Viime lauantaina oli saunailta, josta otettiin paljon kuvia. Niistä parhaimmisto löytyy täältä. Jos haluaa kaikki saada, voi niitä pyydellä zip-muodossa meitsiltä.

Saunaillassa käytiin paljon keskusteluita yömyöhään. En sitten oikeasti tiedä, kuinka paljon asiat ovat värittyneet ajan myötä, mutta ikävä fiilis niistä jäi. En niistä viitsi tähän avautua, kun asioita on puitu jo mm. Keisariforumilla naisten omissa osioissa. Toivon, että tämä nyt kuitenkin jää tähän, jotta saataisiin kerrankin kiva ja leppoisa kausi. On tässä pari vuotta ollut kaikenlaisia painaumia väleissä syystä ja toisesta. Toivon, että nyt tilanne nollautuisi, mutta siihen kyllä tarvitaan valmentajamme Kärpän apua ja sen takia mun pitääkin ehkä huomenna matkustaa Lohjalle ja käydä keskusteluja hänen kanssaan.

En tiiä. Jotenkin ihmisten väliset suhteet on ainakin naisilla jotenkin pirun vaikeita. En itsekään ole mikään puhdas pulmunen, mutta pakko mun on ihmetellä sitä, miten naisilla on niin vaikeaa tuo suoraan puhuminen, että on pakko hoitaa asiat supattamalla selän takana. Isot asiat pitäisi ainakin tajuta hoitaa suoraan ja avoimesti, koska muuten tulee niitä räjähdyksiä, jotka ei oo olleskaan kivoja. Miehillä tällaiset asiat ei oo niin kieroja ollenkaan. Tai sit mä vaan tunnen priimatapauksia, jotka haluaa hoitaa asiat selkeästi pois päiväjärjestyksestä välillä aika radikaaleillakin keinoilla.

Noh, elämä helpottuu askel askeleelta meillä jokaisella. :)

Olin eilen elämäni ensimmäisellä espanjan tunnilla ja oon ihan fiilareissa siitä. On tosi kivaa pitkästä aikaa opiskella jotain uutta ja mielenkiintoista. Ihan eri asia kun lukiossa ruotsin ja saksan tunneilla, jossa motivaatio oli ihan täysin hukassa. Ehkä niitäkin sitten petraa paremmalla menestyksellä nyt isompana. Mut nyt ekana kyl tää espanja, se on niin kivvaa.. :)

Nyt jatkan taas töitä, jotta pääsen ajoissa pois. On tuntikertymät taas toistakymmentä tuntia plussalla, että lyhyempää päivää on pakko tehdä, että ne ei ihan karkaa taivaisiin..

enkeli kuittaa.

Pari sanaa minusta

Tästä tulee uusi julkinen blogini. Pari blogia mulla onkin jo olemassa, mutta niissä olevat ajatukset ja mietteet ovat niin henkilökohtaisia, että en halua mainostaa niitä koko maailmalle. Tämän blogin on sen sijaan tarkoitus olla se "julkinen" päiväkirjani: paikka, jossa pohdin maailman menoa ja ehkä joskus (tai hiukan useimminkin) analysoin itseäni ja tekemisiäni.

Mä olen töissä Suomen Lukiolaisten Liitossa oppilaskuntasihteerinä. Olen ollut jo kohta kaksi vuotta ja vielä olisi hiukan yli vuosi jäljellä. Mun tehtäviin kuuluu monenlaisten tapahtumien järjestäminen ja muu näperrys.

Pelaan salibandya. Ja puhallan. Ja elän salibandypallon katselemisella. Mun elämän isoin asia tällä hetkellä on seura, jota puheenjohdan: Pallokeisarit. Meillä on kolme joukkuetta, joiden pelaajista suurin osa on mun parhaita kavereita. Luulen lisäksi, että salibandyn parista löydän joskus sen elämäni suuren rakkauden. Pallokeisareista se ei kyllä löydy, ne ihmiset ovat ihan liian tärkeitä mulle jo tällaisenaankin.

Jos mietitään asiaa, jossa mä olen oikeasti hyvä, on se kirjoittaminen. Siksi mä haluan nyt vihdoin pitkän ajan jälkeen tuoda mun taitoa julkisesti esille tän blogin kautta. Julkaisen täällä pohdintojen lisäksi aina välillä myös kirjoittamiani tarinoita.

Nyt kuitenkin, näin perjantai-illan kunniaksi, ajattelin mennä nukkumaan. Unettaa paljon.

Palailen myöhemmin paremmalla onnella,
enkeli kuittaa.