Mitäpä sitä salaamaan.

Viime viikon torstaina olimme viettämässä tyttöjen iltaa Finnkinon Tennispalatsin salissa nro 2, kun Euroopan ensi-iltansa sai Backstreet Boys Movie. Lähetys tuli joka puolelle Eurooppaa satelliitin välityksellä Lontoosta ja elokuvan jälkeen olisi luvassa Bäkkäreiden lyhyehkö livekeikka. Kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä satelliittiongelmien takia, mutta eipä siinäkään mitään, kun uusintaesitys on jo ensi viikolla ;)

Hiltsu, Enkeli ja Torsola täpinöissä ennen elokuvaelämyksen alkua.

Satelliittiongelmien aikana sentään saatiin nauttia pysäytyskuvasta :D

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut musiikin vaikutuksesta elämään posiitivisena elementtinä. Jälleen voin vain ihmetellä, miten voimaannuttavaa se voi olla. Jo kävellessämme sisään leffateatterin saliin, ympärillä soivat vanhat BSB-hitit saivat hymyilemään ja unohtamaan mahdolliset muut päässä pyörineet asiat. Lähes huomaamatta sitä alkoi hyräilemään melodian mukana ja lauleskelemaan hiljaa tuttuja sanoja. Esityksen jälkeen olo oli, kuten todettua: voimaantunut!

Dokumenttielokuvassa näytettiin paljon pätkiä kultaiselta 1990 -luvulta, jolloin bändin ura kävi hurjimmillaan. Oli hämmentävää, miten iloinen asia oli tunnistaa joku televisio-ohjelmapätkä sellaiseksi, jonka oli joskus VHS-kasetille nauhoittanut MTV:ltä ja katsellut sitä. Myös pätkät vanhoista musavideoista saivat nostalgiselle tuulelle: ehkä järjestänkin seuraavaksi BSB -teemaiset bileet, jossa yhtenä ohjelmanumerona on vanhojen musavideoiden fiilistely esim. youtubesta. ;)

Itselleni voimakkaimmat tunteet koko Bäkkäreiden tuotannosta saa aikaiseksi heidän kolma albuminsa Millenium. Vielä edelleen se on yksi kuunnelluimmista levyistäni, kun cd-levyä kuuntelen. Muistan tilanteen viime keväältä, jolloin olin todella ärtynyt. Laitoin levyn soimaan makuuhuoneen mankassa hyvin lujalla volyymilla ja pesin siinä samalla parvekkeen ikkunat. Eipä ollut ärtyisä olo enää sen jälkeen!

www.backstreetboys.com

Millenium -albumia on kuunneltu aikoina, jolloin käytiin voimakkaimpia tunnekuohuja, eli teini-iässä, varhaisessa aikuisiässä, ja jopa vielä päälle parikymppisenä. Sen biisit sanoineen ja melodioineen ovat auttaneet suurissa sydänsuruissa, ärsytyksissä kuin bilelämmittelyissä. Se ei tuo erikseen mieleen muistikuvia tilanteista, mutta koettuja tunteita kylläkin. Se saa hymyilemään, kaihostelemaan: ennenkaikkea tuntemaan asioita. 

Mielestäni siis aika täydellinen levy. Juuri sopiva minulle. Yhä tänäänkin. 

En koe olevani erityinen BSB-fani. En tiedä jäsenten toisia nimiä, syntymäaikoja tai -paikkoja, vaimojen tai lasten nimiä. Minä vaan pidän kovasti siitä, minkälaisia tunteita heidän musiikkinsa saa minussa aikaiseksi. Ja se on jo syy kuunnella tätäkin "kaupallista popmusiikkikuraa".

Jokainen tarvitsee voimaannuttavia kokemuksia elämäänsä. Löytäkööt jokainen sen oman juttunsa. Tämä on yksi sellaisista minulle. 

-anuenkeli.