Täällä sitä ollaan Rovaniemellä, ihan kivassa hotellihuoneessa arpomassa, pesiskö hiukset nyt vai ei. Vuoden viimeinen Water -oppilaskuntafestivaali (R) täällä siis alkamassa huomenna. Ainaisesti viimeinen tapahtuma myös monelle ihmiselle, mm. allekirjoittaneelle. Hiukan mielenkiintoista ajatella niin.
Takana on 14 järjestämääni Water -koulutusta, tämä on siis 15. Samalla se on 50. Water kautta aikain. Jos ajattelee Wateria kolme vuotta sitten, jolloin aloin järjestämään niitä, olivat ne aikalailla lasten kengissä silloin. Kiitos loistavien työparien, on Watereita kehitetty aikuisempaan päin, ihan niinkuin 50. kertaa järjestettävän tapahtuman kuuluukin olla.
Pari edellistä Wateria on mennyt pienten paineiden alla: itseltään kun vaatii koko aika täydellisempää tulosta. Nyt on kuitenkin aika levollinen olo: suihkunraikkaana Elysee -lasi nenän edessä ei jaksa edes miettiä, mikä voisi mennä huomenna pieleen. :) Lähinnä mietin jo viimeistä puheenvuoroani ja toivon, että saan sen kunnialla läpi ilman suurempia herkistelyjä..
Lensin muuten tänne. Lentäminen on vaan niin mahtavaa. Okei, tosi epäekologista, mutta jos sen unohtaa, niin ne hetket, jolloin paineen muuttuminen saa vatsassa sellaisen tosi-miellyttävän tunteen aikaiseksi, ovat vaan jotenkin hienoja. Vois leijailla painottomassa tilassa ikuisesti, tai ainakin siihen asti kun siihen fiilikseen turtuu. Joskus nassikkana ajatteli, et astronauttina olo ois kaikista mahtavinta, ehkä se haave elää jossain muodossa edelleen..
Mulla on muuten luettavana aivan mahtava kirja: Lapsisotilaan muistelmat. Luulen, että siitä saan seuraavaan blogiin jutun juurta. Oon nyt jo vaikuttunut.
Kohta tulee muuten 25 vuotta täyteen. Sekin saanee jotain mietintöjä päähän, josta on hyvä kirjoittaa. Ainakin sellaisia, jossa pohditaan, että mitä sitä oikein elämältään haluaa, niin paljon haaveita, niin vähän aikaa loppupeleissä..
Hyvää yötä,
enkeli kuittaa.
Takana on 14 järjestämääni Water -koulutusta, tämä on siis 15. Samalla se on 50. Water kautta aikain. Jos ajattelee Wateria kolme vuotta sitten, jolloin aloin järjestämään niitä, olivat ne aikalailla lasten kengissä silloin. Kiitos loistavien työparien, on Watereita kehitetty aikuisempaan päin, ihan niinkuin 50. kertaa järjestettävän tapahtuman kuuluukin olla.
Pari edellistä Wateria on mennyt pienten paineiden alla: itseltään kun vaatii koko aika täydellisempää tulosta. Nyt on kuitenkin aika levollinen olo: suihkunraikkaana Elysee -lasi nenän edessä ei jaksa edes miettiä, mikä voisi mennä huomenna pieleen. :) Lähinnä mietin jo viimeistä puheenvuoroani ja toivon, että saan sen kunnialla läpi ilman suurempia herkistelyjä..
Lensin muuten tänne. Lentäminen on vaan niin mahtavaa. Okei, tosi epäekologista, mutta jos sen unohtaa, niin ne hetket, jolloin paineen muuttuminen saa vatsassa sellaisen tosi-miellyttävän tunteen aikaiseksi, ovat vaan jotenkin hienoja. Vois leijailla painottomassa tilassa ikuisesti, tai ainakin siihen asti kun siihen fiilikseen turtuu. Joskus nassikkana ajatteli, et astronauttina olo ois kaikista mahtavinta, ehkä se haave elää jossain muodossa edelleen..
Mulla on muuten luettavana aivan mahtava kirja: Lapsisotilaan muistelmat. Luulen, että siitä saan seuraavaan blogiin jutun juurta. Oon nyt jo vaikuttunut.
Kohta tulee muuten 25 vuotta täyteen. Sekin saanee jotain mietintöjä päähän, josta on hyvä kirjoittaa. Ainakin sellaisia, jossa pohditaan, että mitä sitä oikein elämältään haluaa, niin paljon haaveita, niin vähän aikaa loppupeleissä..
Hyvää yötä,
enkeli kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti