Jäin hyvinkin nopeasti koukkuun lyhytikäiseksi jääneeseen televisiosarjaan Emily Owens, josta tuli eilen Suomen televisiossa viimeinen ja 13. osa, jossa saatiin kuin saatiinkin eräänlainen conclusion siinä olleeseen rakkaustarinaan.
Katselin sitä eilen illalla sohvalla halloweenbileiden jälkimainingeissa ja hämmennyin siitä, miten ovenavaus loppukohtauksessa ja minun liputtama kolmiodraaman mies ja sarjan loppuminen erittäin kuumaan suudelmaan sai aikaiseksi aikamoisen onnellisuuden tunteen, johon vielä aamullakin heräsin. Hiukkasen naurattaa, että fiktiivisen ihmisen onnellinen loppu sai itselle niin voimakkaat reaktiot, että vatsanpohjasta otti. Niin paljon aiheutti reaktiota, että tänään oli työmatkalla pakko katsoa jakso uudestaan ja hymyillä lisää.
Muistan vastaavaa käyneen kohdallani kahdesti: alakouluikäisenä katsellessani silloista lempisarjaani Kauniita ja Rohkeita, ja suosikkimieheni Ridge kosi näytöslavalla suosikkinaistani Tayloria vastoin odotuksia. Toisen kerran kun katsoin työmatkalla yöllä hotellissa läppäriltä One Tree Hillin jaksoa, jossa lempipariskuntani mies Lucas keksi vihdoin että Peyton oli hänelle se oikea kun he voittivat lukiolaiskoripallon aluemestaruuden tms.
Fiktiivisten pariskuntien puolesta liputtaminen ja heidän onnellisuudestaan iloitseminen on aika hassu ilmiö, jos vakavasti otetaan. Liekö joku tutkija pohdiskellut syitä tähän ilmiöön?
Onko kyseessä romantiikkariippuvainen asia, vai liittyykö tämä siihen, että saattaisi oman elämän kokemuksia vertailla fiktioon?
Itse järkeilin asiaa, että kaikissa näissä tilanteissa suosikkinaiseni on ollut altavastaajana ja tämä syntynyt tilanne on ollut yllätyksellinen, joskin toivottu. Peilaanko itseeni ja aikaisempiin elämän vaiheisiini?
En osaa sanoa, eikä tässä kirjoituksessa ollut mitään järkeäkään, mutta pakkohan tämä oli nyt julkaista kun vuorokauden verran on hymyilyttänyt. Ehkä tässä on vielä bileväsymystä.
Tähän päätteeksi vielä kyseinen kohtaus gif-animaationa, ei pahaa silmänruokaa ;)
enkeli kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti